Reenit alkaa

Tänään se sitten alkaa. Yliopiston ohjatut treenit käynnistyvät tänään eräällä klassikko sarjalla josta en erityisemmin tykkää mutta onhan se kiva kärsiä ryhmäkavereiden kanssa. Ehkä se luo sitä ryhmähenkeä! Kouluhan on jo käynnissä ja asettaa omat vaatimuksensa aikataululle. Koulun lisäksi mun opinto-ohjelmaan kuuluu tästä hetkestä lähtien vähintään 150 tuntia työharjoittelua jokaisessa 15 viikon koulujaksossa. Eilen olin kattelemassa high school jenkkifutista ja lentopalloo mun työ-ohjaajan kanssa ja täytyy sanoa että inspiroiduin täysin amerikkalaisesta high school urheilusta. Suomeen täytyy luoda jotain vastaavaa. Mikä voisi olla sen kovempaa  urheilijan motivaatiolle kuin nähdä koko koulu opettajia myöten katsomossa kannustamassa eteenpäin sen sijaan että opettajat aina muistuttaisivat kuinka “koulu on tärkeämpää” kuin urheilu. Ei sillä etteikö se olisi mutta urheilumenestys ja koulumenestys eivät varmasti poissulje toisiaan ja positiivinen kiinnostus lapsen/nuoren harrastukseen ei varmasti koskaan ole pahaksi. Ainainen koulun korostaminen opettajien ja muiden taholta ainakin provosoi mua teini-iässä haistattamaan pitkät kaikelle mikä liittyi opiskeluun. Mut nyt tosin on aika helppo provosoida vaikka mihin vieläkin.

Olen tässä tehnyt pieniä hankintoja kotiin, niistä tulee sitten video kun saan “huoneeni” sisustettua valmiiksi. Eräs tärkeä ostos oli pieni kirjoitustaulu seinälle, johon kirjoitan päivän aikataulun sekä kaikki asiat jotka minun tulee tehdä. Jostain syystä juoksevia asioita on niin paljon että pelkän muistin varaan niitä ei voi jättää. Yleensä vapaa aikaa ei päivittäin jää kuin maksimissaan tunti tai pari mutta en silti tunne olevani kiireellinen tai tarvitsevani mitään muuta. Treeneihinkään en tiukan aikataulun usko vaikuttavan kuin positiivisesti. Syy loytyy siitä että lähes kaikki mitä teen on jotain mitä rakastan, jokainen päivä tuntuu menevän ohitse liian nopeasti kun haluaisi tehdä/tutkia/kirjoittaa vielä lisää. Kaiken urheiluajattelun väliin pääsee vielä kerran päivässä uimaankin niin ei kai sitä voi enempää elämältä pyytää. No jos viikonloppuna kerkeäisi valmistaan yhden gourmet aterian itselle niin se on siinä. Unelmaelämä!