No niin Mesan GP lähestyy ja nyt on alle 48tuntia ennen ekaa H-hetkeä. Ei ole kauhean odottava fiilis kehossa, mutta mun nykynen kanta on että fiilis, tunne yms. käsitteet on vain urheilijan tapa puhua itsensä pois kisasta. Kuka välittää tuntuko joku kisa hyvältä jos voittaa kaikki muut? Sisäinen tunne huijaa usein. Ihan puhtaasti fyysisesti vaikka esimerkkinä huono ryhti. Jos on tottunu oleen kyfoosissa tms. niin se “tuntuu” hyvältä vaikka totuus on että se on äärimmäisen huonoksi keholle. Asian voi helposti tunnistaa katsomalla peiliin, mutta silti ihmiset valitsevat huonon ryhdin koska “se tuntuu” helpommalta. Tai psykologiselta puolelta epävarmuus, kuinka useesti tuntuu että joku vaikka vihaa mua, vaikka todellisuus on aivan eri? Pystyt jopa sen järkeilemään itsellesi, mutta silti tunne vie voiton. No, kuitenkin viikolla on luvassa 50ru time trial sekä torstaina ja perjantaina. 100 rintaa uidaan sitten isojen poikien kanssa lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti