Jaahas..

Mietin tässä kuinka oma suhtautuminen elämäntapoihin on muuttunut vuosien varrella. Vaikka mun päivittäiset rutiinit muistuttaa munkkiluostaria ei niillä ole mitään tekemistä uinnin kanssa. Aikaisemmin muokkasin elämääni kohti äärimmäistä kieltäytymistä koska uskoin sen olevan ainoa tapa saavuttaa menestystä. Vasta kun tutustuin uinnin todellisiin huippuihin tajusin että oikeastaan vain onnellisuus elämässä merkkasi jotain. He eivät todellakaan eläneet urheilufysiologian, ravintotieteen ym. mukaan optimaalisesti. Samalla he suhtautuivat todella rennosti kaikkeen ja asenteena oli se että “riittää kunhan ui kovaa, ei muulla niin merkitystä”. On helppoa ajautua elämään jossa jokainen pienikin asia yritetään tehdä uintia palvelevaksi. Jos jostain syystä kaikki ei suju täydellisesti voi urheilija tuntea huonoa omaatuntoa ja pilata oman suorituskykynsä jo pelkästään sillä. 

Totta kai isot linjat pitää olla kunnossa ja elämäntavat suhteellisen “urheilulliset” (mitä ikinä se tarkoittaakin) mutta ihan oikeasti liiallinen stressaaminen joksaisesta suupalasta, nukkumaanmeno ajoista, lihashuollosta ym. vain nostaa kortisolia ja loppujen lopuksi heikentää suorituskykyä. Lisäksi urheilija voi alkaa arvioimaan omaa kilpailukykyänsä jo ennen kilpailua. Jos huomaat että pään sisälläsi lasket onnistuneita harjoituksia, onnistuneita valintoja ym. ennen kilpailua kannattaa ottaa muutama päivä taukoa ja pohtia mistä urheilussa on oikeasti kyse. Loppujen lopuksi on aivan sama mitä teet kunhan uit/juokset/ teet mitä tahansa hyvin ja täysillä kilpailussa. Kukaan ei kysy kuinka saavutit huipputuloksesi (ja usein on vaikea edes selittää, mistä se johtuu..).

Itselläni olen huomannut että yksinkertaisesti tykkään säännöllisistä elämäntavoista ja sen tuomasta olosta mun kehossa. En kieltäydy mistään ja jos jotain huvittaa tehdä niin sen myös teen. On aina hienoa huomata kuinka helpolta esim. yliopisto opiskelu tuntuu kun useimmat tehtävät on saatu valmiiksi pari kuukautta ennen dead linea. Joka päivä on niin täynnä energiaa ettei oikein tiedä mihin sen kuluttaisi. Loppujen lopuksi se varmasti hyödyttää myös uintia. Mutta en tee sitä enää uinnin takia vaan siksi koska se on mun tapa elää.