Joka metri ratkaisee

Olen kiinnostunut saamaan jokaisesta hetkestä treenistä mahdollisimman paljon irti. Tällä hetkellä lähinnä yrittääkseni saada pienestä harjoittelumäärästä maksimihyödyn. Uskon myös että uinnin tulevaisuus piilee jokaisen hetken hyödyntämisestä kilpailusuorituksen käyttöön. Voidaan siis edelleen uida 10x400vu mutta tapa miten sitä lähestytään voidaan aina tehdä laadukkaammin. Itse olen huomannut että jokaiseen sarjaan, harjoitteeseen voi tehdä tavoitteen joka tulee palvelemaan kilpailusuoritusta tai muuten muodostaa siitä tärkeämmän kuin mitä se paperilla näyttää.

Hyvä tapa on jo ennen harjoitusta miettiä mitä haluaa tänään saavuttaa, varsinkin jos treenin alueet ja teemat ovat selvillä. Pelkkä itsensä rääkkääminen ja fysiologian parantaminen eivät riitä tavoitteeksi, ne kuuluvat asiaan joka tapauksessa. Pistän alle simppelin esimerkin omasta mielestäni suhteellisen normaalista harjoituksesta. Jokaiseen sarjan viereen on merkitty sarjan merkitys tai tavoite jonka uimari voisi esimerkiksi itselleen luoda:

400av, yritän tuntea veden paineen vu/su:n vedon aloituksessa joka vinstalla paremmin.

8x50 (25drill+25ui), harjoittelen vartalon käyttöä ru ja pu drilleissä ja liitän sen osaksi uintia tuntemalla veden virtauksen nopeampana lantion alueella uidessa.

6x50 (15m V+verr), teen joka toisen pintaantumisen sulavasti säilyttäen vauhtia ja joka toisen aloitan uimaan liian syvältä kuitenkin etsien ratkaisuja vauhdin säilyttämiseksi.

2x400kv vu, yritän tehdä jokaisen käännöksen räjähtävästi ja matkan edetessä löytää keinoja käännöksien taloudellistamiseen niiden edelleen pysyessä räjähtävinä.

100verr, mietin kuinka pystyisin saamaan pääsarjasta mahdollisimman paljon irti.

10x100 sku III t. 45sek, 1-3 yritän löytää rennon rytmin uintiin jokaisen käännöksen jälkeen ja kokeilla eri syvyyksiä pintaantuloissa.  4-6 eläydyn 400skun eri lajien fiiliksiin ja vauhteihin, ja yritän saada mahdollisimman paljon ilmaista energiaa vettä hyödyntämällä. 6-9 eläydyn 200skun fiiliksiin ja vauhteihin ja ratkaisen kisan mielessäni veden alla delffareissa ja läpivedossa. Viimeisen toiston uin niin paljon kuin saan irti silti katsomatta treenikaveria vierelläni, keskityn vain omaan tekemiseeni enkä anna tappion tai voiton olla palaute sarjan onnistumisesta.

200verr, käyn pohjassa rentoutumassa, leikin delfiinihypyillä ja juttelen kaverien kanssa jostain muusta kuin uinnista.

10x50 III/IV  l. 2.30 1.vu 2.ru, jokaisella vu toistolla käyn läpi 100m kisan ensimmäisen vinstan fiilistä kropassa ja yritän uida sen samaa vauhtia helpommalla joka kerta. Ru toistot käyn läpi 100m kisan toista puoliskoa ja sitä kuinka pystyn säilyttämään vauhdin jopa vetopituutta lisäämällä kivun ollessa läsnä. Toistojen välisen tauon vietän keksien keinoja parantaa edellistä toistoa ja suunnittelen strategiaa eteenpäin.

500verr (sis. 2x25 ylhäältä IV) verryttelyssä käyn läpi tekniset kohdat joihin haluan keskittyä piikeillä. Käyn asioita läpi vielä starttipallilla, mutta itse piikit uin vain täysillä miettimättä mitään, annan uinnin vain virrata.

 Sanomattakin on selvää että variaatioita teemoihin ja tavoitteisiin on lukematon määrä. Tässä korostuu uimarin oma rooli omassa kehityksessä. Epäonnistumisia ei pidä pelätä (siksi tämä on harjoittelua) ja mitään sääntöjä ei ole. Saa keksiä mitä vain päähän juolahtaa ja katsoa toimiiko se seuraavassa suorituksessa. Parhaimmillaan uimari keksii tapoja uida kevyemmin ja kovempaa joita valmentaja ei koskaan edes ole miettinyt. Uimari voi kirjoittaa ahaa elämykset ylös ja valmentaja voi käyttää niitä myöhemmin ohjatessaan uimaria. Lisäksi kehittymispotentiaalia riittää harjoituksissa loputtomiin kun treenin voluumi/intensiteetti ei olekaan enää ainoa mittari treenin tehokkuutta arvioidessa.