Kehäraakki

Juhannus sujunut sopivasti treenien merkeissä. Halli kiinni mutta onneksi päässyt salille treenailemaan, sarjamääriä vain vähän ylös kun ei tarvitse palautua uinti treeneistä. On myös tullut mietittyä omaa ikäänsä ja ainakin uinnin suhtautumista siihen. En tiedä mikä on luonut uinnin pariin kulttuurin jossa yli 20-vuotiaat ovat auttamatta ikäloppuja. Itsellänikin oli jossain vaiheessa luulo että jos ei 16-vuotiaaseen mennessä ole näyttänyt lahjakkuuttaan, haaveet kansainvälisestä huipusta voi unohtaa. Miten niin? Ihailen yleisurheilua jossa kansalliseen kärkeenkin saatetaan nousta vasta 25-vuotiaana ja parannusta tapahtuu joka vuosi sen jälkeenkin. Miksi ihmeessä tämä ei olisi uinnissa mahdollista?

Maailman huipulle nousevat teinitähdet joko osoittavat sitä kuinka kehittymätön laji uinti vielä on tai kyseenalaistavat fyysisten ominaisuuksien tärkeyttä lajissamme. Itse uskon molempiin, sillä on selvä että kukaan 15-vuotias ei voi omata samaa aerobista tai anaerobista kapasiteettia kuin 30-vuotias joka on harjoitellut 15 vuotta ammattimaisesti. Toisaalta taas 25-vuotiaat uimarit ovat jo uintikulttuurin vankeja jossa on luotu hyvin selvät raamit kehityksellä ja siihen mikä yleensä on mahdollista. Tämä vankila on kuitenkin keinotekoinen ja rikottavissa kun tajuaa kuinka paljon asioita voidaan parantaa ja mitä keinoja on vielä käyttämättä suorituskyvyn parantamiseen. Teinitähtiä ei ole vielä kahlittu kiinni uinnin myytteihin ja siksi heille on mahdollista tehdä jotain ennennäkemätöntä. Hyvin pian he kuitenkin joutuvat keskellä kulttuuria jossa maailmanennätyksiä pidetään rikkomattomina. Miksi uinti lajina eroaisi muista lajeista? Kehittyminen on mahdollista ikään katsomatta. ”Lahjakkuutta” tai ”otetta veteen” voidaan harjoittaa samalla tavalla kuin muitakin ominaisuuksia, se ettet vielä 18 kesäisenä ole löytänyt sitä polkua mikä johtaa huipulle ei tarkoita ettet sitä löytäisi, vaikka kuka tahansa sanoo muuta. Älkää uskoko urheilijan polku julisteita, urheilufysiologian kirjoja tai asiantuntijoita jotka kertovat että ilman mystisiä pohjia ei voi pärjätä. Kaikki nämä rajoittavat psyykettämme, ja jos uskomme johonkin niin sillä on yleensä myös taipumusta tulla toteen. On suorastaan absurdia ajatella että jos et ole tehnyt jotain vaihetta mukamas oikein 13-vuotiaana niin se olisi pois harjoittelusta kun olet 22. Silti korkeilla paikoilla istuvat ihmiset kertovat näitä juttuja ihan tosissaan. Uskokaa ihmiset vain itseänne. Kun on haluja kehittyä on se mahdollista missä iässä tahansa!