Vertailua

Eilen IKU:ssa katselemassa nuorten uintia. Suomen uinnilla menee hyvin, uusia nuoria tulossa paljon ja taso kovenee jatkuvasti eteenpäin. Kävin muutaman ihan hyvän keskustelun kisojen aikana ja pariin kertaan sivuttiin USA:n uintia ja sitä kuinka meillä suomessa varsinkin mediassa viljellään suomalaisen uinnin heikkoutta ja verrataan sitä esim. USA:seen uintiin. Vertailussa tietenkin unohtuu se että USA:lla on ainakin kotisivujensa mukaan yli 300 000 uimaria (ja masters uimareilla on oma liitto…), valmis yliopisto systeemi jossa aikuisurheilijat voivat jatkaa uraansa, varmasti isommat sponsorimarkkinat, rahapalkintoja jne. jne. Heillä siis systeemi tukee ehkä parhaiten maailmassa menestystä. Siitäkin huolimatta Suomessa on kymmenkunta uimaria jotka ainakin meneillä olevissa USA:n MM-kisojen karsinnoissa uisivat finaalitasolle! Mielestäni tämä on iso osoitus siitä että meillä on jotain tehty oikein. Vastaavasti USA:ssa tuhotaan uskomattomia lahjakkuuksia mieletön määrä vuosittain. Tasapäistävä harjoittelu, lajikulttuuri (tässä monia juttuja kuten liian kova harjoittelu ennen yliopistoa), liian korkea taso jne. koituvat amerikkalaisten uimarien kohtaloksi. Varsinkin kun katsoo USA:n nuorten mestaruuskisojen tasoa ei voi kuin ihmetellä mihin ne kymmenet alle 2.20 200m rinulistit katoavat parissa vuodessa, vaikka suurella todennäköisyydellä jatkavat uintia yliopistoissa hyvin ammattimaisella tasolla? Suomessa yksilöllinen valmennus, uimari- valmentajaparit ja pitkät valmennussuhteet taas todella usein mahdollistavat kehittymisen vielä aikuistumisen jälkeenkin. Ei ruveta matkiin muita vaan kehitetään niitä vahvuuksia mitä meillä jo on!

Ohjelmista

On jotenkin viime aikoina tuntunut kohtuu turhalta kirjoitella omia ohjelmiaan tänne kun muutakaan asiaa ei ole juuri ollut. Niissä kun ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Senkun olen yrittänyt totuttaa hermostoani ei pituisilla matkoilla kilpailuvauhtiin. Välillä pidemmillä tauoilla, välillä lyhyllä sarjoilla ja vice versa. Välillä sitä näkee ja kuulee minkälaista harjoittelua jotkut maailman huiput tekevät tai yleensäkin minkälaista harjoittelun kuuluisi olla. Näitä juttuhan on mielenkiintoista lukea, mutta valitettavan harvoin ne oikeasti kertovat ihan oikeasti miksi joku henkilö menestyy tai ei menesty uintikilpailuissa. Pyörää on vaikea keksiä uudestaan ja kaikkien tulisi pyrkiä etsimään oma tapansa harjoitella kohti huippusuoritusta. Valitettavasti tämä tapa tulee muuttumaan matkan varrella hyvin usein ja vielä radikaalisti. Itseasiassa kehohan reagoi ja adaptoituu ympäristön stressitekijöiden muuttumiseen ja liian pitkään samanlaisena jatkuva harjoittelu menettää tehoaan väistämättä. Pieniä asioita voi aina muutella treenistä treeniin ja välillä pitää muuttaa koko suuntausta, mikä on tietenkin vaikeaa jos on vaikka julistanut voluumiharjoittelun ilosanomaa tai pitänyt Dave Saloa jumalana. Yksilöllisyys on tietenkin toinen asia mikä vaikuttaa harjoitusohjelman tehokkuuteen, joku pystyy saamaan kehitysärsykkeen puolen tunnin treenillä päivässä kun toinen joutuu treenaamaan viisi tuntia päästäkseen edes hieman eteenpäin. Muistakaa että olemme sisältä yhtä paljon tai jopa enemmän erilaisia kuin ulkoa! Tiede on hyvä informaation antaja, mutta perustuu loppujen lopuksi yleistyksiin ja keskiarvoihin. Väittäisin urheilun todellisten huippunimien sijoittuvan Gaussin käyrän ääripäihin. Kuinka monta uintilahjakkuutta olemmekaan menettäneet yrittäessämme pakottaa näitä lahjakkuuksia ”suurimalle osalle” sopivaan treeniohjelmaan.

Samalla pitää muistaa ettei harjoitussuunnitelmissa tai yksittäisissä harjoituksissa ole mitään mystistä, kaikki riippuu toteutuksesta ja kuinka uimari on pystynyt yhdistämään ne tulevan kilpailusuorituksen parantamiseen. Yhden treenin vaikutusta on vaikea arvioida ja huomioon pitäisi ottaa niin moni asia (lähtien aivokemiasta hormonivasteisiin, psykologiseen tilaan jne..) että vain urheilija itse voi tietää oliko homma kehittävää vai ei. Itse en ainakaan lähde väittämään kellekkään huippusprintterille että 8km kelailu altaassa ei ehkä ole se kovin asia nopeuden kannalta jos urheilija itse kokee sen olevan avainasia hänen menestykselleen. Tieto siitä että on pystynyt kurittamaan itseänsä maksimaalisesti voi olla hänelle juuri se juttu mitä tarvitsee huippusuorituksen tekemiseen ja jos homma toimii ja kehitystä tulee niin antaa tulla.

Lisäksi esittäisin kysymyksen onko harjoittelulla kuitenkaan niin isoa merkitystä kuin olemme ajatelleet? Vai onko se lähinnä vaikuttamassa johonkin muuhun tekijään joka sitten antaa sen huippusuorituskyvyn? En lähde kiistämään maksimihapenottokyvyn kehittämisen tarpeellisuutta tai sitä etteikö hyvän tekniikan opettelemiseksi vaadita tuhansia ja taas tuhansia tunteja. Mutta ehkä suurin osa treenistä onkin vain itsensä etsimistä ja sen viestin välittämistä keholle että ”Olet valmis, olet kunnossa, voit antaa itsestäsi kaiken ulos”? En tiedä, mutta välillä tuntuu että jokin muukin asia kuin vain puhdas fysiikan/mielen kehitys on nopean uinnin taustalla.

Sprinttirintaa

Hieman ajatuksia sprinttiuinnista tänään. Tässä ollaan oltu pikkusen uudessa asemassa tämä kevät kun ei ole tarvinnut stressata 200metrin uimisesta ja melkein kaiken tekemisen tavoitteena on ollut uida 50m rintaa kovempaa. Mulle on ollut aina vaikea laittaa treenamisen laatu määrän edelle. Mutta varsinkin nyt olen entistä enemmän tajunnut että kaksi loistavaa tehotreeniä viikossa uituna kilpailunopeuksilla on parempi kuin viikko jossa on vaikka 10 treeniä joissa itsestään ei saa kaikkea irti. Muutaman kerran olen löytänyt itseni taas tekemässä jopa kahta uintitreeniä päivässä ja yrittänyt samalla tehdä valmennushommia neljä viis tuntia samana päivänä. Homma ei vaan toimi niin. Lisäksi oma pää sanoo koko ajan että et treenaa tarpeeksi ja että enemmän olisi tehtävä jotta voittaisin muut. Kehoa ei kuitenkaan voi pakottaa kehittymään ja kehityksen nopeus riippuu suurimmaksi osaksi harjoitussarjojen onnistumisesta ja sitten niistä palautumisesta. Itseasissa on kohtuu vaikea irrottautua uinnin kulttuurista ja ajatella että alle kilometrinkin harjoitus on kehittävä! Suurin osa munkin lajin uimareista kuitenkin jopa verryttelee kaksinkertaisen määrän… Mutta pakko sitä kai on uskoa omia tuntemuksia ja mitä muuta sitä tarvitsee treenissä tehdä kuin se kehittävä sarja joka esim. 50m rinulistille saataa olla 6x25max 10 minsan lähdöllä? Olen uinut niin kauan että uintituntuma on aina loistava, alkuverran teko vain heikentää pääsarjan suorittamista ja varsinaisia happoja ei vaikka tuossa sarjassa tule joten loppuverralle ei ole tarvetta (jos on muutenkaan). Tietenkin jonkin verran tekniikkaa sisällytän treeneihin, mutta sitäkin vain siihen asti että opin yhden asian per treeni ja se voi tapahtua 4x25 sarjan aikana. Lisäksi yksityistunneilla käyn teknisiä perusteita läpi ainakin ajatuksissani sekä esimerkin näyttämisen muodossa ja ainakin valmennuksen jälkeen moni asia tuntuu paremmalta! Varsinkin nyt kun kisat lähestyvät mun haaste on tuntea treeneissä se milloin homma toimii ja lyödä silloin isolla kädellä tehoja pöytään ja päivinä jolloin palautumistila ei ole kunnossa jättää homma joko kokonaan tekemättä tai riittävän kevyenä. 

Juhannuksen odottelua

Torstaina sain vielä aivan huipun treenipäivän kun kävin ensin aamulla vetämässä perhostreenin:

12x20m kovaa

2x

6xkumilla vastaan 10m delffareita

4x17-18m max

10x15-17m vu max

Sitä ennen olin jo salilla ja ilokseni voin kertoa että polvi alkaa paranemaan pikkuhiljaa eli saan sittenkin pienen nopeusvoimajakson aikaiseksi ennen MM-kisoja. Illalla sitten sohvalla maatessani rupesi treenihammasta kolottamaan niin pahasti että päätin vielä lähteä pynsälle. Vaikka tarkotus oli pitää neljän päivän juhannustauko rintauinnista alkuverran jälkeen rintauinnin jumalat kutsui mua vastuttomasti luokseen. Otin sitten Pintaantumissimulaationa 6x4x3sykliä ja päälle 10min mun kehittämiä läpiveto drillejä. Kaikki huipentui sitten lopun 3x20-25m max suorituksiin. Siitä oli hyvä lähtee juhannus uintitauolle. Eilen sain aikaiseksi hieman punttitreeniä ja samaan olisi tarkoitus tänäänkin.

Uusi Eetut liikkuu video on taas ilmoilla! Eetu ”Söpö” Ehrola opettaa meikälle pituushyppyä. Voin sanoo ettei ihan riittäny lahjakkuus tekijät lajiin vaikka ihan pituushyppääjältä näytänkin.

http://www.youtube.com/watch?v=lslTmDrX4Fw

Nopee

Taas unohtunu blogin päivittely kun on ollu niin paljon tekemistä. Mutta erittäin hyvin homma toimii. Olin taas jyväskylän sprinttitallin vieraana ja sain aika hyvät neljä uintitreeniä aikaan. Jokaisessa jotain kovaa ja erityisesti Malvelan johdattama ”keskustelu” huippusuorittamisesta sai seuraavat kaksi treeniä kulkemaan aivan loistavasti! Nyt voi juhannuksena hieman treenimäärät vähentyä, mutta tehdään se mitä pystytään.

Vihdoin mun uuden ajan valmennusseminaari puheesta versio ilman alun sekoiluja.

http://www.youtube.com/watch?v=RkHF1s2TDsk

Lisäksi Eetut on taas liikkunu, toinen osa kahvakuulan etuheilautuksesta on liikkeellä!