Sain viikonloppuna ilokseni esiintyä “Uuden ajan valmennusseminaarissa”. Huikeeta porukkaa paikalla ja jos näitä järjestetään myöhemmin niin olen ehdottomasti paikalla vaikka ei puhuun pyydettäisikään. Voisin sanoa että oli ensimmäinen julkinen tapahtuma jossa tarjottiin edes jonkinlaisia konkreettisia ajatuksia suomen urheilun elvyyttämiseen! Onneksi muuallakin maailmassa urheilun ongelmat ovat samanlaisia ja meillä on Suomessa ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä jotain erilailla ja nostaa Suomi huippumaaksi monissa lajeissa. Tietystihän se on riski lähteä kokeilemaan erilaista lähestymistapaa, mutta muita matkimalla saamme samat tulokset myöhemmin ja todennäköisesti heikompana. Ite en ainakaan hirveästi jaksa kuunnella kun joku kertoo pelkistä harjoitustavoistaan ja mielipiteitä siitä miten jonkun pitäisi harjoitella. Siinä ollaan hyvin kaukana suorituskyvyn alkulähteiltä. Lähes kaikki valmentajat kyllä tietävät teoriassa miten voima, nopeus tai kestävyys kehittyvät (tietenkin tästä on olemassa monta mallia jotka on kaikki ihan yhtä oikeessa..) ja treenauttavat urheilijoitansa niiden mukaan usein jopa paremmin, järjestelmällisimmin ja pitkäjänteisimmin kuin jotkut lajinsa maailmanhuipulla olevat. Miksi tulosta ei kuitenkaan synny? Omasta mielestämme katsomme asiaa väärästä vinkkelistä ja tulosta ei tule syntymään pakottamalla urheilijoitamme treenaamaan “kovempaa”, “ammattimaisemmin” tai satsaamaan “henkiseen valmentamiseen”. Ensinnäkin mitä nämä kaikki edes tarkoittavat? Noi lauseethan voi ymmärtää monella tavalla, jollekkin “kovaa” treenaminen tarkoittaa isoja määriä joillekin taas intensiteettiä. “Ammattimaisuus” tarkoittaa joillekin koko tulevaisuutensa laittamista yhden kortin varaan, joku taas ymmärtää sen ammattimaisena asenteena kohti elämää jossa urheilulle on varattuna iso palanen ja se on taustalla vaikuttamassa päätöksiin. Ei taas sillä että mulla olisi mitään vastauksia mihinkään, mutta ainakin pystyn aavistamaan mikä ei tule toimimaan ja ehkä sitä suuntaa mihin yksittäisen urheilijan elämä on menossa! Katso luento youtubesta ja kommentoi (alkaa kohdasta 3.45).
Niinkuin luennossa mainitsin oman polven kipuilujen takia vihelsin pelin poikki pariksi päiväksi. Torstaina olin hyvinkäällä treenailemassa ja sainkin aikaan hyvät 3x50 ylhäältä. Eilen sunnuntaina sitten pyöräilin Hervannan uimahallille vain toteaakseni sen olevan kiinni viikonloppuisin. Ei siinä sitten mitään, vetäisin noin tunnin lenkin ja nautin hervannan metsistä. Olihan tommonenkin ihan kivaa vaihtelua. On kyllä hauskaa kuinka hyvässä aerobisessa kunnossa olin, en ole varmaan edes noussut satulaan kahteen vuoteen mutta eipä tuossa ollut mitään ongelmia kun muisti hengittää syvään ja rentoutua. Illemmalla sitten salilla jälleen etukyykkyä ja leukoja. Nyt matkalla treenaileen starttia helsinkiin päin. Jos vaikka sais pari treeniä ikaseks märskyssä ja mukavan iltapäivän helsingin keskustassa nyt kun kelitkin on vielä kohdallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti