Eilen IKU:ssa katselemassa nuorten uintia. Suomen uinnilla
menee hyvin, uusia nuoria tulossa paljon ja taso kovenee jatkuvasti eteenpäin.
Kävin muutaman ihan hyvän keskustelun kisojen aikana ja pariin kertaan
sivuttiin USA:n uintia ja sitä kuinka meillä suomessa varsinkin mediassa
viljellään suomalaisen uinnin heikkoutta ja verrataan sitä esim. USA:seen
uintiin. Vertailussa tietenkin unohtuu se että USA:lla on ainakin kotisivujensa
mukaan yli 300 000 uimaria (ja masters uimareilla on oma liitto…), valmis
yliopisto systeemi jossa aikuisurheilijat voivat jatkaa uraansa, varmasti
isommat sponsorimarkkinat, rahapalkintoja jne. jne. Heillä siis systeemi tukee
ehkä parhaiten maailmassa menestystä. Siitäkin huolimatta Suomessa on
kymmenkunta uimaria jotka ainakin meneillä olevissa USA:n MM-kisojen
karsinnoissa uisivat finaalitasolle! Mielestäni tämä on iso osoitus siitä että
meillä on jotain tehty oikein. Vastaavasti USA:ssa tuhotaan uskomattomia
lahjakkuuksia mieletön määrä vuosittain. Tasapäistävä harjoittelu,
lajikulttuuri (tässä monia juttuja kuten liian kova harjoittelu ennen
yliopistoa), liian korkea taso jne. koituvat amerikkalaisten uimarien
kohtaloksi. Varsinkin kun katsoo USA:n nuorten mestaruuskisojen tasoa ei voi
kuin ihmetellä mihin ne kymmenet alle 2.20 200m rinulistit katoavat parissa
vuodessa, vaikka suurella todennäköisyydellä jatkavat uintia yliopistoissa
hyvin ammattimaisella tasolla? Suomessa yksilöllinen valmennus, uimari-
valmentajaparit ja pitkät valmennussuhteet taas todella usein mahdollistavat
kehittymisen vielä aikuistumisen jälkeenkin. Ei ruveta matkiin muita vaan
kehitetään niitä vahvuuksia mitä meillä jo on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti