Oma herkistelyni perustuu tällä hetkellä oikeastaan viiteen perusjuttuun. Näitä on mahdotonta pistää tärkeyjärjestykseen, enkä missään nimessä näe että ne toimisivat muiden ihmisten ohjenuorana joskin ehkä tästäkin löytyy jotain juttuja harkintaan muillekkin:
1.) “Kehitä ja lepää”. En sinänsä usko herkistelyllä olevan mitään maagisia vaikutuksia, vaan kyseessä on vain jakso jolloin lisääntynyt lepo mahdollistaa a) täydellisen superkompensaation edellisestä harjoituskaudesta, b) tekemisen ohjaamisen pelkästään kilpailusuoritusta tukevaksi, jolloin tietyttyjen perusominaisuuksien tasojen annetaan laskea kilpailuominaisuuksien kustannuksella. Yleisesti jos en ole varma lähteekö kulkemaan lepään lisää, suorituskykyä ei yksinkertaisesti voi kasvattaa näin lähellä kilpailuja merkittävästi. Toisaalta taas kaikki treenini sisältävät jonkun ns. kehittävän sarjan, jos en sellaista jollekkin päivälle keksi pidän lepopäivän. Ylläpitävät treenit ovat turhia. Pyrin olemaan parempi ainakin jossain kilpailupäivään asti.
2.) “Spesifisyys ennen kaikkea”. Molempien kisalajieni pääominaisuus on nopeus. Kaikki kestävyysharjoittelu heikentää sitä. Joten en tee kestävyysharjoittelua. Hieman liioitellusti sanottu, mutta kaikki aerobinen liikunta rajoittuu alku- ja loppuverryttelyyn joita niitäkin teen minimaalisesti. Kestävyysominaisuuksien ylläpitäminen on kuitenkin paljon helpompaa kuin yleisesti luullaan, ainakin itselläni. Senkun tekee yhden tai kaksi “nopeus”intervallia viikossa ja homma toimii ja spesifi kestävyys jopa paranee nopeuskestävyyden ohessa. Jos kestävyyskapasitteettia on kehitetty tarpeeksi kauden aikana ei se sieltä häviä edes muutamassa kuukaudessa. Harjoitukseni voivat siis uinnin kulttuurissa vaikuttaa äärimmäisen lyhyiltä. Harvemmin uin yli kilometriä yhdessä treenissä. Hiemanhan tämä itseänikin pelottaa mutta ainakin viimeiset kaksi vuotta on toiminut.
3.) “Yksityiskohdat”. Jatkan yksityikohtien hiomista aivan kisasuorituksen alkuun asti. Käytän lähinnä mielikuvaharjoittelua osana allasharjoittelua ja yritän käskyttää erilaisilla fiiliksillä liikeratojani globaalisti parempaan suuntaan. Usein musta tuntuu että olen vain “herkistelyn” jälkeen valmis muuttamaan pikkuasioita joihin olen keskittynyt koko harjoituskauden, liekö sitten hermoston palautumisen takia tai psykologisista syistä, sitä en tiedä.
4.) “Rentous”. Joskus aikaisemmin tämä oli iso ongelma. Tällä hetkellä näen että myös kilpailuvalmistautumisen aikana tulisi elää täysin normaalia elämää, mutta toisalta lisätä niiden asioiden tekemistä josta nauttii ja joka pitää mielen tyhjänä turhasta uinnin ajattelusta. Nykyään pyrin stressaamaan mahdollisimman vähän kilpailusuorituksesta ja menen kisapaikalle enemmän tai vähemmän mieli tyhjänä minkäännäköisistä ennakkoasetuksista.
5.) “Psykologinen valmius”. Kaiken tekemisen kuuluisi pönkittää omaa itseluottamusta ja treeneissä pyrin ohjaamaan huomiota niihin tekijöihin jotka sujuvat hyvin. Vältän aikojen ottamista ja mittaamista yleensä (koska niissä on riskinä tuntea epäonnistuneensa vaikka todellisuudessa uinti itsessään oli positiivinen) ja keskityn aina asioihin joihin voin vaikuttaa sekä yleisesti fiilikseen. Muistutan myös itseäni tasaisin väliajoin siitä että harjoitusaltaassa ei tarvitse tuntua samalta kuin kisoissa ja heikot suoritukset eivät tarkoita heikkoja kilpailuja. Kaksikin kuukautta sitten uidut loistosarjat ovat edelleen kehossa, kysymys on vain siitä kuinka ne saadaan ulos. Itseasiassa uskon että sisälläni on maailmanennätys, kysymys on vain siitä millaisella harjoittelulla ja valmistautumisella saan sen ulos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti