Leiri on sujunut hyvin, olen saanut treenit tehtyä niinkuin olen halunnut ja missään vaiheessa en ole tarpeettomasti “testannut” omaa kuntoa vaikka houkutus siihen on suuri. Starttia olen pyrkinyt parantamaan, mutta tämän aamun jälkeen jätän sen täysin ajauksen tasolle enkä pyri ainakaan mekaanisesti muuttamaan mitään. Epävarmuus alkaa hiipiä mieleen, mutta kuten aikaisempina vuosina en ole yrittänyt nostattaa omaa itsetuntoani muistuttamalla itseäni hyvistä treenisarjoista, kuinka paljon olen harjoitellut tai siitä että kyllä se lepo auttaa. Olen korvannut sen välinpitämättömyydellä. Heti kun treeni on ohi pyrin olemaan analysoimatta sitä sen enempää (uskokaa että pystyn löytämään niin positiivisia kuin negatiivisia asioita loputtomasti) vaan siirryn tekemään jotain muuta. Nyt olen jonkin verran opiskellut solubiologiaa, katsellut leffoja ja iltaisin lukenut Jo Nesbota. Uinti käy mielessä mutta pyrin aktiivisesti poistaa sen ajatuksista enkä tehdä päivittäisiä juttuja sitä palvellen, vaan siksi että just nyt tuntuu hyvältä tehdä tätä. Harvemmin kuitenkaan pääsee espanjaan ilmatteeks “lomalle”. Katotaan kuinka käy ja onnistunko menemään myös kisasuoritukseen löysin rantein, kehoni kyllä osaa uida 50m rintaa kovaa varsinkin jos en anna oman mielen tulla tielle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti