Ekat mastersit

Reenit sujuneet hyvin täällä päässä. Kisat tosin meni melko kehnosti, mutta näitä sattuu. Ajattelin taas ruveta tekeen videoita aiakin aina kun saan jonkun niitä kuvaan!

Turhaa tekemistä

Reenit ovat sujuneet hyvin ja olen suunnilleen samassa “kunnossa” kuin aina tässä vaiheessa kautta, nyt kuitenkin on suht mahdollista vältellä turhaa tekemistä joka sitten väistämättä ajaa ylirasitustilaan. Valitettavasti sitä näkee uintipiireissä aivan liian paljon. Jostain syystä valmentajat/uimarit kuvittelevat että esim. juoksulenkeillä, pitkillä kuntopiireillä jne. on jotain tekemistä uimarin kehityksen kannalta. En sano etteikö niillä voisi välillä piristää harjoittelua ja varsinkin nuorilla tuoda monipuolisuutta harjoitteluun. Tosin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että juoksulenkki kertoo valmentajan mielikuvituksen puutteesta, varmaan voisi keksiä jotain mielekkäämpääkin sykkeen ylläpitäjää kuin suora juoksu? Tietenkin jotkuhan tykkää siitäkin. Lähinnä harmittaa täysi-ikäisten uimarien puolesta joiden viikko-ohjelmaan on väkisin tungettu cross-fittiä, juoksulenkkiä, kiipeilyä jne. vaikka on suht selvää että ne vievät vain arvokasta palautumisaikaa uintiharjoittelulta. Sitten samalla väitellään ettei uimari tarvitse oikeaa voimaharjottelua koska se ei siirry veteen... Treenatkaa altaassa kovempaa niin ei ole tarvetta keksiä lisätekemistä altaan ulkopuolelle. Urheilullinen elämäntyyli on ok asia ja monipuolisuutta tarvitaan, mutta mäkijuoksujen maitohaponsietokyky ei valitettavasti siirry uintiin. Tämähän liittyy olennaisesti artikkeleihin mitä olen kirjoitellut uintievoluutio.com sivuille. Meillä kaikilla on rajallinen kapasiteetti palautua harjoittelusta joten täytetään se määrä mieluiten harjoittelulla jolla on suora positiivinen vaikutus urheilijan päähommaan eli kilpailuun.

Aamupalalla

Söin äskön aamiaista nuoremman uimarin kanssa joka kysy miksi tulen vuosi vuodelta nopeammaksi, vaikka vanhenen? Vastasin tietenkin tyylilleni uskollisesti että yli 25-vuotiaana huomaat kuinka voimatasot, kestävyys ja liikkuvus vain paranevat automaattisesti :)  Jäin kuitenkin pohtimaan oikeita syitä siihen miksi tunnen että olen vasta nyt oppinut treenaamaan tai oikeastaan ylipäätään elämään. Tajusin että niitä syitä on satoja ja niiden selittäminen on täysin mahdotonta useimmille ennen kuin he ITSE sen kokevat (vaikka välillä sitä blogeissani yritän tehdä). Nuorena sitä luulee tekevänsä (ja tietävänsä) oikeita asioita ja valitettavasti uinnin kulttuurissa myös valmentajat painottavat aivan väärien asioiden tärkeyttä. Pikku hiljaa kokemuksen kautta sitä huomaakin mitkä asiat ovat OIKEASTI tärkeitä ja mikä tekeminen johtaa kehitykseen. Näen vahvasti että uimarit jotka rupeavat valmentamaan liian nuorena (esim. heti lukion jälkeen) eivät ole ikinä todellisuudessa kokeneet mikä oikeasti kehittää uimaria ja näin ollen heidän valmennusfilosofiansa noudattaa useimmiten valmiiksi pakattua jenkeiltä ja venäläisiltä matkittua mallia. Ja se toki toimii, mutta on hyvä pitää mielessä että maailmanennätysten kehittyessä meidän tulee tehdä jotain erilailla.

 On usein helppo katsoa kriittisesti monien treeniä koska on itse kokeillut samaa ja tietää lopputuloksen valmiiksi (tosin ihmiset reagoi eri tavalla). Samalla kuitenkin on ymmärrettävä että harjoittelu on koetteva itse ja pikku hiljaa sitä löytää keinot itselle nopeampaan uintiin. Virheet on koettava itse ja muiden mielipiteet eivät varmasti auta eteenpäin. Harmillisesti ihmiset vain lopettavat uinnin liian aikaisin löytääkseen oman tapansa tehdä tulosta, siksi suomen uinnin tärkeimpiä asioita on saada ihmiset jatkamaan. Myös sen ymmärtäminen että jos kehitystä ei koeta on syy lähes aina vääränlaisessa harjoittelussa. Ei ole olemassa kausia jolloin kehitys “pysähtyy” ja jos on niin niitä ei pidä hyväksyä. Liian usein uimarit ja valmentajat piiloutuvat kilpailuvalmentautumisen tai “psykologian” taakse jos uintisuoritus ei parane. No nekin ovat osa sitä kehitystä!! Kyse ei ole pelkästään fysiologisten parametrien kehittämisestä.

Ei todellakaan ole olemassa “oikeaa harjoittelua” on vain hyviä ja huonoja ratkaisuja juuri tässä hetkessä. Kaikki mallit tulevat aina olemaan väärässä vaikka niiden pohtiminen onkin todella mukavaa. Ehkä siinä tiivistyy se miksi kehitykseni jatkuu.

Tieteestä

Tänään oli hieman keskustelua yhden proffan kanssa urheilutieteestä ja sen levinnäisyydestä itse urheilijoille. Olin hyvin samaa mieltä siitä että melkeinpä kaikissa lajeissa urheilijoiden harjoittelu on jotain aivan muuta kuin mitä tiede kertoisi sen parhaimmillaan olevan, ainoa asia missä mielipiteemme poikkesi oli tarkoittaako se sitä että urheilijat harjoittelevat huonommin kuin voisivat vai voiko olla että urheilijat ja valmentajat ovat tiedemiehiä edellä? Minä tietenkin luonnollisesti kerroin muutaman esimerkin uinnista ja kuinka meidän on todella vaikea vetää johtopäätöksiä muiden lajien tutkimuksesta ja kuinka uintitutkimukset yleensä ovat äärimmäisen kehnosti toteutettuja ainakin suhteessa siihen kuinka kompleksinen asia onnistunut suoritus on vaikka 50 viikkoa kestäneen harjoituskauden jälkeen. Rupesin hieman itsekin asiaa miettimään, sillä oma tiedelukeminen on viime vuosien saatossa vähentynyt aika radikaalisti ja oma tekeminen on muokkaantunut lähinnä sitä kautta mikä tuntuu järkevältä omaan tietopohjaani ja kokemuukseni nojaten. 

Jotenkin ajattelen asian entistä enemmän niin että tiede kertoo meille suunnilleen kuinka asiat tulisi tehdä kun kyseessä on iso otos ihmisiä. Samalla esim. 20 henkisessä ryhmässä voi olla 8 joille tieteellisesti todistettu lähestymistapa toimii ja 12 urheilijaa jotka tarvitsisivat jotain aivan muuta. Uinnissa en edes täysin usko että että kaikki yleisesti hyväksytyt mallit (kuten spesifisyys) olisivat niin välttämättömiä kuin tiede näyttäisi osoittavan. Jälleen kerran blogipostauksessa ei ole mitään syvää sisältöä, mutta mulle kaikki näyttää edelleen avoimelta uintiharjoittelussa. Jopa niin avoimelta että välillä tuntuu vaikealta neuvoa muita koska tiedän vaihtavani mielipiteitäni vielä moneen kertaan.

Tänään

Aika huikee treeni yksistään altaassa. Tältä tulee todennäköisesti näyttämään suurin osa treeneistä. Ainakin niistä jotka uin yksistäni:

10x15-20m max pu ja ru tauko sopiva

4x25 perhosta ylhäältä tauko sopiva (75verr)

2x50ru ylhäältä tauko sopiva (150verr)

25min vesisuhde treeniä (seuraa uintievoluutio.com sivua jos haluat tietää lisää..)

50pu ylhäältä 23,5 (jaardeilla)

Ja sit kotio. Loppupäivän kirjottelinkin itseäni edelle kursseissa niin ei tarvi loppuvaiheessa sitten ressata.

Kaliforniassa

Sitten pientä reportaasia kaliforniasta. Kävin siis vierailemassa ensin Valencian alueella ja katselemassa yhden paikallisen seuran tekemisiä. Lauantai huipentui käyntiin Malibu beachilla, tosin valitettavasti aallokko oli aika heikkoa joten piti tyytyä aika perus uimiseen ja sprinttien juoksuun rannalla. Iltapäivällä sitten ajelimme hieman läheisellä wine countryllä, tosin ei pysähdytty kertaakaan maistelemaan... Joskus täytyy sekin reissu vielä kokea, pitää vaan hommata kuski :) Sunnuntaina ajelin sitten San Diegoon aamusta uimaan jo perinteeksi muodostuneen La Jolla Rough Swimin. Olin aikeissa uida Gatormanin eli 3 mailin kisan, mutta en saanut ketään soutaan huoltovenettä mulle joten oli tyytyminen mailin kisaan. Jonkin verran  aaltoja näkyvissä mutta aika kevyt keli oli aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kisa meni suorastaan loistavasti! Ekalla käännöspaikalla olin varmaan viidenkympin sakin ulkopuolella, mutta toiselle käännöspaikalle tultaessa olin noussut jo top 20! Sitten vaan armoton taistelu ja loppusuoralla pystyin ohittaan vielä muutaman jätkän. Aika 25.15 oli suunnilleen sama kuin viime vuonna, eli aerobinen kunto on edelleen rautaa.. Kumma juttu...

Kulkee

Taas on uusi viikko aloiteltu. Aika kokeilevaa treeniä kerran päivässä ja pari punttia olen saanut tehtyä. Jonkin verran tullut myös kirjoiteltua juttuja tonne uintievoluution puolelle sekä hommailtua kaikenlaista sekalaista. Nyt jonkin verran kova boogie päällä ja tuntuu että kaikki vapaa-aika menee jonkin projektin parissa. Liekö kalifornian reissulla ollut lataava vaikutus? Samaahan se on uinnissakin, välillä tuntuu että jaksaa mitä vaan kun joskus taas tuntuu ettei mikään onnistu. Kaikella tuntuu olevan tasapainonsa ja kokemuksella voin sanoa että yleensä kun homma rupee toimimaan hyvin kannattaa pakottaa itsensä ottamaan pari päivää löysemmin. Siis jos haluaa kulkemisen jatkuvan, moni ei tätä tee ja ihmettelee mihin se hyvä uintifiilis oikein hävisi.

Losissa

“Lomalla” kaliforniassa. Tulin Los Angelesiin käymään ensin kaverin luona. Sitten kävin katsomassa hieman jenkkitreeniä. Tietenkin tarjosin hieman apua ja päädyin puhumaan uinnista englanniksi kolme tuntia. Uintievoluution teesit kiinnostaa näkojään ympäri maailman. Nyt joko Malibuun tai Santa Monicaan bodysurffaan ja sitten nautiskeleen Los Angelesin meiningeistä.

                                     Kuuden tunnin ajamisen jälkeen Duck Confit maistui!!

Makoilua

Pitkä viikonloppu takana. Sain maanantainkin vapaata koulusta ja käytin sen tietenkin hyödyksi maksimaalisesti makoilemalla sängyssä. Tosin pari treeniä sain aikaiseksi. Kuulin juuri että pääsen jo kolmen viikon päästä kisailemaan 50 rintaa paikallisessa age group kisassa. Koska olen suunnilleen samassa kunnossa kuin ennen MM-kisojakin on seuraavan kolmen viikon treenin suunta siis selvä. Nopeutta!! Punttisalin puolella pysyttelen kuitenkin perusvoiman puolella ja sitten 4-5päivää ennen kisoja lopetan sen kokonaan. On muuten taas hieno huomata että vaikka aikamoista vapautta tuli otettua niin treeniin kuin elämäntapaan MM-kisojen jälkeen niin kondis ei ole hävinnyt minnekkään. Kai se on pitkän uran tuomia hyötyjä. Toisaalta auttaa paljon kun olen päästänyt irti ajatuksesta että mun tarvis olla kunnossa mihinkään muuhun kuin kilpailemiseen, liian moni aikuisuimari tuhlaa aikaansa tullakseen paremmaksi treenaajaksi. Tässä lajissa on kysymys kilpailemisesta, ihan sama jaksaako uida kaksi treeniä päivässä jos pystyy uimaan kovempaa kuin muut!