Ap:n kanssa päikkäreillä

http://www.youtube.com/watch?v=FOKLR07whEY&feature=c4-overview&list=UUtjrkasvfqTRsMCYxBkh2Gg

Mikähän bloggeria vaivaa kun ei suostu youtube videoita laittamaan. Täytyy tutkia!

Uinnista

Mistä ihmeestä uintiin on pesiytynyt kulttuuri jossa yksilö ohittaa omat tuntemuksensa ja vuosien urheilufysologian opiskelun vain koska kukaan ei uinnissa tee niin? Maailma on täynnä uimareita jotka tuntevat huonoa omaa tuntoa siitä että eivät pysty samanlaisiin uintimääriin kuin jotkut maailman huiput johtuen elämäntilanteesta, vammoista, ratavuoroista jne. Miksi me emme pysty hyväksymään että menestyä voi vähemmälläkin ja mahdollisesti jopa paremmin!

Mielestäni pääsyy on siinä että olemme luoneet uinnista illuusion “maailman kovimpana lajina”. Otamme kunniaa siitä että kahdesti päivässä harjoittelu on normaalia uinnissa vaikka lähes kaikki tieteellinen tutkimus on jo 30 vuotta näyttänyt ettei sillä saavuteta parempia tuloksia. Meistä on hienoa että nuoret joutuvat heräämään äärimmäisen aikaisin ja raahautumaan treeneihin aamukuudelta tai aikaisemmin (varsinkin Jenkeissä) vaikka ainakin muissa lajeissa tehtyjen tutkimusten ja arkijärjen mukaan jos unta ei ole saatu tarpeeksi (nuorilla 9-10h) ei harjoittelsuta ole hyötyä aamulla tai sitten myöhemmin illallakaan! Teemme “perinne” treenejä jouluaattoisin ja hakkaamme kehomme hajalle kuntopiireillä vaikka hyvin ymmärrämme ettei kummastakan ole hyötyä kilpailusuoritukseen.

On aika ajatella uintia eri tavalla ja olla tuhlaamatta aikaa miettimällä mitä ennen on tehty ja sen sijaan miettiä kuinka voimme olla muita edellä uinnissa. Suomella on tähän mahdollisuus. Emme tarvitse asiantuntijoita kertomaan kuinka he valmensivat joitain uimareita vaan kertomaan meille mitä he tekisivät toisin ja kuinka me voimme tehdä asiat vielä paremmin. Jos pystymme ja uskallamme luoda vaikutteista vapaan harjoitelukulttuurin itsellemme, voimme saada tuloksia joita emme osanneet odottaakaan!!

Paljonko kovaa?

Olen paininut viime aikoina paljon sen kanssa mikä on järkevä määrä kovaa uintia. Alkukaudesta vedin homman taas överiksi ja vaikka homma näytti paperilta suhteellisen järkevältä mutta keho kertoi jotain aivan muuta. Lähtökohtaisesti katson että jollain tavalla kehittävä harjoitus voidaan tehdä päivittäin mutta vain jos pystyn uimaan sen tarvittavilla vauhdeilla. Seuraavana kysymyksenä on sitten pyörinyt se kuinka paljon on tarpeeksi kovaa uintia yhteen harjoituskertaan. Olen menneisyydessä miettinyt kaiken näköisiä määriä ja jääräpäisesti toteuttanut niitä. Nyt katson että uin vain niin monta toistoa kun pystyn rennosti oikeilla vauhdeilla toteuttamaan. 

Mitä sitten tehdä muina päivinä? Perinteisesti olen uinut enemmän aerobista toimintaa vaativia sarjoja “palautumisen” merkeissä. Kuitenkin olen aina tuntenut että paras palautuminen saavutetaan tekemällä jotain aivan muuta kuin uintia tai sitten ihan vaan lepäämällä. Itseäkin rupee pelottaan ajatus josko voisin kehittyä vain harjoittelemalla joka toinen päivä? Huomenna lisää tästä.

Eetu vuorella

Viikonloppuna käväsin pienellä vaelluksella Camelback vuorella. Sieltä pientä videoo.

Jaahas..

Mietin tässä kuinka oma suhtautuminen elämäntapoihin on muuttunut vuosien varrella. Vaikka mun päivittäiset rutiinit muistuttaa munkkiluostaria ei niillä ole mitään tekemistä uinnin kanssa. Aikaisemmin muokkasin elämääni kohti äärimmäistä kieltäytymistä koska uskoin sen olevan ainoa tapa saavuttaa menestystä. Vasta kun tutustuin uinnin todellisiin huippuihin tajusin että oikeastaan vain onnellisuus elämässä merkkasi jotain. He eivät todellakaan eläneet urheilufysiologian, ravintotieteen ym. mukaan optimaalisesti. Samalla he suhtautuivat todella rennosti kaikkeen ja asenteena oli se että “riittää kunhan ui kovaa, ei muulla niin merkitystä”. On helppoa ajautua elämään jossa jokainen pienikin asia yritetään tehdä uintia palvelevaksi. Jos jostain syystä kaikki ei suju täydellisesti voi urheilija tuntea huonoa omaatuntoa ja pilata oman suorituskykynsä jo pelkästään sillä. 

Totta kai isot linjat pitää olla kunnossa ja elämäntavat suhteellisen “urheilulliset” (mitä ikinä se tarkoittaakin) mutta ihan oikeasti liiallinen stressaaminen joksaisesta suupalasta, nukkumaanmeno ajoista, lihashuollosta ym. vain nostaa kortisolia ja loppujen lopuksi heikentää suorituskykyä. Lisäksi urheilija voi alkaa arvioimaan omaa kilpailukykyänsä jo ennen kilpailua. Jos huomaat että pään sisälläsi lasket onnistuneita harjoituksia, onnistuneita valintoja ym. ennen kilpailua kannattaa ottaa muutama päivä taukoa ja pohtia mistä urheilussa on oikeasti kyse. Loppujen lopuksi on aivan sama mitä teet kunhan uit/juokset/ teet mitä tahansa hyvin ja täysillä kilpailussa. Kukaan ei kysy kuinka saavutit huipputuloksesi (ja usein on vaikea edes selittää, mistä se johtuu..).

Itselläni olen huomannut että yksinkertaisesti tykkään säännöllisistä elämäntavoista ja sen tuomasta olosta mun kehossa. En kieltäydy mistään ja jos jotain huvittaa tehdä niin sen myös teen. On aina hienoa huomata kuinka helpolta esim. yliopisto opiskelu tuntuu kun useimmat tehtävät on saatu valmiiksi pari kuukautta ennen dead linea. Joka päivä on niin täynnä energiaa ettei oikein tiedä mihin sen kuluttaisi. Loppujen lopuksi se varmasti hyödyttää myös uintia. Mutta en tee sitä enää uinnin takia vaan siksi koska se on mun tapa elää.

ärsykkeen vaihtelu

Kisabussissa kirjoitettua

Viime viikon kisat meni aivan plörinäksi joskin olosuhteita voi kai syyttää osaksi. Kisat käytiin siis 2100m korkeudessa ja ajoin paikalla tietysti suoraan meren pinnan tasolta. En kyllä tuntenu mitään erityistä hengen ahdistusta tai muuta, mutta kai se vaikuttaa. 1.05 100m rintauinti tietysti sattuu sydämessä, mutta ei sinänsä aiheuta stressiä. Takana oli äärimmäisen kovat kolme päivää treeniä joka näkyi heti nopeudessa. Olen ottanut kohtuu iisisti nyt koko viikon ja pääsen tarkistamaan kuntoa tänään. Tosin en ole täysin varma pääsenkö kisaamaan kun kyseessä on yliopisto kisat ja olen matkalla mukana valmentajan ominaisuudessa. Meikähän on tässä päässyt vähän valmentelemaan kaikkein kovimmalla tasolla. Kysymys lukijoille kuuluukin onko kukaan muu suomalainen valmentanut NCAA ykkös divarin joukkueessa? Luulisin että on, muutenhan tämä olisi historiaa!! Lähinnä mua on käytetty hyväksi tekniikkapuolella ja on mukava huomata että jopa lähes Sievisen Janin tasoiset jätkät (2.01 200m sekaristi..) selkeästi hyötyy uintievoluution teeseistä. Samalla näen kuitenkin selkeästi mihinkä uinti tulee seuraavien vuosikymmenien aikana kehittymään ja ryhmäharjoittelun aika on aika lailla ohi. Emme pysty erilaisilla kausisuunnitelmilla yms. tarjoamaan minkäänlaisia työkaluja uimareille joiden fyysinen kapasiteeti on jo huipussaan. Lisäksi yksilölliset erot ovat niin suuria että vain 20% uimareista missä tahansa ohjelmassa saa edes jokseenkin kehittävää treeniä. Ikäkausi uinti rullaa eteenpäin vanhoilla teeseillä ja pienillä parannuksilla mutta huipputason uinti tulee muuttumaan radikaalisti ja meidän on muututtava perässä. Urheilijan tulee olla keskiössä ja mitään kiviä ei voida jättää kääntämättä. Tällä hetkellä tehdään niin paljon turhia asioita (joita myös kehoitetaan liittojen/”asiantuntijoiden” tasolta tekemään) että joidenkin muiden heränneiden kanssa riittää joskus ihmeteltävää. Tämä tietenkin vain minun valistunut mielipiteeni. Sen vain tiedän että alle minuutin naisrinulisti ei ole kaukana tulevaisuudessa, olemmeko valmiita nostamaan omaa tekemisemme tasoa jotta pystymme siihen vastaamaan? Ja miten sen teemme?

Sprintti treenistä

Noniin uintievon videoo.

Eetu puhuu harjoittelusta 1

Tokat kisat

Viikonloppuna pääsin taas kilpailemaan ryhmän sisäisessä viisiottelussa. Eli kaikkia lajeja 50 metriä ja 100m sku. Uin kaikissa kovempaa kuin viime vuonna vastaavissa kisoissa, eli kai se jotain kertoo. Onhan kaikki lukijat huomanneet että olen aloittanut kansainvälisen uintisivuston osoitteessa:

Swimrehearsal.com 

Sivuille ilmestyy lähikuukausina vaikka mitä, mutta nyt alkuun sieltä voi hakea päivittäin ideoita omaan treeniin!!

Tässä linkit videoihin!!

100Sku:

http://www.youtube.com/watch?v=1rdA6WICdLc

50 pu:

http://www.youtube.com/watch?v=rVDxdxDePss

50su:

http://www.youtube.com/watch?v=DJs6WvcK5rE

50ru:

http://www.youtube.com/watch?v=ITDfswmqyKs

50vu:

http://www.youtube.com/watch?v=lu2Z6p4rMuo

Ekat mastersit

Reenit sujuneet hyvin täällä päässä. Kisat tosin meni melko kehnosti, mutta näitä sattuu. Ajattelin taas ruveta tekeen videoita aiakin aina kun saan jonkun niitä kuvaan!

Turhaa tekemistä

Reenit ovat sujuneet hyvin ja olen suunnilleen samassa “kunnossa” kuin aina tässä vaiheessa kautta, nyt kuitenkin on suht mahdollista vältellä turhaa tekemistä joka sitten väistämättä ajaa ylirasitustilaan. Valitettavasti sitä näkee uintipiireissä aivan liian paljon. Jostain syystä valmentajat/uimarit kuvittelevat että esim. juoksulenkeillä, pitkillä kuntopiireillä jne. on jotain tekemistä uimarin kehityksen kannalta. En sano etteikö niillä voisi välillä piristää harjoittelua ja varsinkin nuorilla tuoda monipuolisuutta harjoitteluun. Tosin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että juoksulenkki kertoo valmentajan mielikuvituksen puutteesta, varmaan voisi keksiä jotain mielekkäämpääkin sykkeen ylläpitäjää kuin suora juoksu? Tietenkin jotkuhan tykkää siitäkin. Lähinnä harmittaa täysi-ikäisten uimarien puolesta joiden viikko-ohjelmaan on väkisin tungettu cross-fittiä, juoksulenkkiä, kiipeilyä jne. vaikka on suht selvää että ne vievät vain arvokasta palautumisaikaa uintiharjoittelulta. Sitten samalla väitellään ettei uimari tarvitse oikeaa voimaharjottelua koska se ei siirry veteen... Treenatkaa altaassa kovempaa niin ei ole tarvetta keksiä lisätekemistä altaan ulkopuolelle. Urheilullinen elämäntyyli on ok asia ja monipuolisuutta tarvitaan, mutta mäkijuoksujen maitohaponsietokyky ei valitettavasti siirry uintiin. Tämähän liittyy olennaisesti artikkeleihin mitä olen kirjoitellut uintievoluutio.com sivuille. Meillä kaikilla on rajallinen kapasiteetti palautua harjoittelusta joten täytetään se määrä mieluiten harjoittelulla jolla on suora positiivinen vaikutus urheilijan päähommaan eli kilpailuun.

Aamupalalla

Söin äskön aamiaista nuoremman uimarin kanssa joka kysy miksi tulen vuosi vuodelta nopeammaksi, vaikka vanhenen? Vastasin tietenkin tyylilleni uskollisesti että yli 25-vuotiaana huomaat kuinka voimatasot, kestävyys ja liikkuvus vain paranevat automaattisesti :)  Jäin kuitenkin pohtimaan oikeita syitä siihen miksi tunnen että olen vasta nyt oppinut treenaamaan tai oikeastaan ylipäätään elämään. Tajusin että niitä syitä on satoja ja niiden selittäminen on täysin mahdotonta useimmille ennen kuin he ITSE sen kokevat (vaikka välillä sitä blogeissani yritän tehdä). Nuorena sitä luulee tekevänsä (ja tietävänsä) oikeita asioita ja valitettavasti uinnin kulttuurissa myös valmentajat painottavat aivan väärien asioiden tärkeyttä. Pikku hiljaa kokemuksen kautta sitä huomaakin mitkä asiat ovat OIKEASTI tärkeitä ja mikä tekeminen johtaa kehitykseen. Näen vahvasti että uimarit jotka rupeavat valmentamaan liian nuorena (esim. heti lukion jälkeen) eivät ole ikinä todellisuudessa kokeneet mikä oikeasti kehittää uimaria ja näin ollen heidän valmennusfilosofiansa noudattaa useimmiten valmiiksi pakattua jenkeiltä ja venäläisiltä matkittua mallia. Ja se toki toimii, mutta on hyvä pitää mielessä että maailmanennätysten kehittyessä meidän tulee tehdä jotain erilailla.

 On usein helppo katsoa kriittisesti monien treeniä koska on itse kokeillut samaa ja tietää lopputuloksen valmiiksi (tosin ihmiset reagoi eri tavalla). Samalla kuitenkin on ymmärrettävä että harjoittelu on koetteva itse ja pikku hiljaa sitä löytää keinot itselle nopeampaan uintiin. Virheet on koettava itse ja muiden mielipiteet eivät varmasti auta eteenpäin. Harmillisesti ihmiset vain lopettavat uinnin liian aikaisin löytääkseen oman tapansa tehdä tulosta, siksi suomen uinnin tärkeimpiä asioita on saada ihmiset jatkamaan. Myös sen ymmärtäminen että jos kehitystä ei koeta on syy lähes aina vääränlaisessa harjoittelussa. Ei ole olemassa kausia jolloin kehitys “pysähtyy” ja jos on niin niitä ei pidä hyväksyä. Liian usein uimarit ja valmentajat piiloutuvat kilpailuvalmentautumisen tai “psykologian” taakse jos uintisuoritus ei parane. No nekin ovat osa sitä kehitystä!! Kyse ei ole pelkästään fysiologisten parametrien kehittämisestä.

Ei todellakaan ole olemassa “oikeaa harjoittelua” on vain hyviä ja huonoja ratkaisuja juuri tässä hetkessä. Kaikki mallit tulevat aina olemaan väärässä vaikka niiden pohtiminen onkin todella mukavaa. Ehkä siinä tiivistyy se miksi kehitykseni jatkuu.

Tieteestä

Tänään oli hieman keskustelua yhden proffan kanssa urheilutieteestä ja sen levinnäisyydestä itse urheilijoille. Olin hyvin samaa mieltä siitä että melkeinpä kaikissa lajeissa urheilijoiden harjoittelu on jotain aivan muuta kuin mitä tiede kertoisi sen parhaimmillaan olevan, ainoa asia missä mielipiteemme poikkesi oli tarkoittaako se sitä että urheilijat harjoittelevat huonommin kuin voisivat vai voiko olla että urheilijat ja valmentajat ovat tiedemiehiä edellä? Minä tietenkin luonnollisesti kerroin muutaman esimerkin uinnista ja kuinka meidän on todella vaikea vetää johtopäätöksiä muiden lajien tutkimuksesta ja kuinka uintitutkimukset yleensä ovat äärimmäisen kehnosti toteutettuja ainakin suhteessa siihen kuinka kompleksinen asia onnistunut suoritus on vaikka 50 viikkoa kestäneen harjoituskauden jälkeen. Rupesin hieman itsekin asiaa miettimään, sillä oma tiedelukeminen on viime vuosien saatossa vähentynyt aika radikaalisti ja oma tekeminen on muokkaantunut lähinnä sitä kautta mikä tuntuu järkevältä omaan tietopohjaani ja kokemuukseni nojaten. 

Jotenkin ajattelen asian entistä enemmän niin että tiede kertoo meille suunnilleen kuinka asiat tulisi tehdä kun kyseessä on iso otos ihmisiä. Samalla esim. 20 henkisessä ryhmässä voi olla 8 joille tieteellisesti todistettu lähestymistapa toimii ja 12 urheilijaa jotka tarvitsisivat jotain aivan muuta. Uinnissa en edes täysin usko että että kaikki yleisesti hyväksytyt mallit (kuten spesifisyys) olisivat niin välttämättömiä kuin tiede näyttäisi osoittavan. Jälleen kerran blogipostauksessa ei ole mitään syvää sisältöä, mutta mulle kaikki näyttää edelleen avoimelta uintiharjoittelussa. Jopa niin avoimelta että välillä tuntuu vaikealta neuvoa muita koska tiedän vaihtavani mielipiteitäni vielä moneen kertaan.

Tänään

Aika huikee treeni yksistään altaassa. Tältä tulee todennäköisesti näyttämään suurin osa treeneistä. Ainakin niistä jotka uin yksistäni:

10x15-20m max pu ja ru tauko sopiva

4x25 perhosta ylhäältä tauko sopiva (75verr)

2x50ru ylhäältä tauko sopiva (150verr)

25min vesisuhde treeniä (seuraa uintievoluutio.com sivua jos haluat tietää lisää..)

50pu ylhäältä 23,5 (jaardeilla)

Ja sit kotio. Loppupäivän kirjottelinkin itseäni edelle kursseissa niin ei tarvi loppuvaiheessa sitten ressata.

Kaliforniassa

Sitten pientä reportaasia kaliforniasta. Kävin siis vierailemassa ensin Valencian alueella ja katselemassa yhden paikallisen seuran tekemisiä. Lauantai huipentui käyntiin Malibu beachilla, tosin valitettavasti aallokko oli aika heikkoa joten piti tyytyä aika perus uimiseen ja sprinttien juoksuun rannalla. Iltapäivällä sitten ajelimme hieman läheisellä wine countryllä, tosin ei pysähdytty kertaakaan maistelemaan... Joskus täytyy sekin reissu vielä kokea, pitää vaan hommata kuski :) Sunnuntaina ajelin sitten San Diegoon aamusta uimaan jo perinteeksi muodostuneen La Jolla Rough Swimin. Olin aikeissa uida Gatormanin eli 3 mailin kisan, mutta en saanut ketään soutaan huoltovenettä mulle joten oli tyytyminen mailin kisaan. Jonkin verran  aaltoja näkyvissä mutta aika kevyt keli oli aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kisa meni suorastaan loistavasti! Ekalla käännöspaikalla olin varmaan viidenkympin sakin ulkopuolella, mutta toiselle käännöspaikalle tultaessa olin noussut jo top 20! Sitten vaan armoton taistelu ja loppusuoralla pystyin ohittaan vielä muutaman jätkän. Aika 25.15 oli suunnilleen sama kuin viime vuonna, eli aerobinen kunto on edelleen rautaa.. Kumma juttu...

Kulkee

Taas on uusi viikko aloiteltu. Aika kokeilevaa treeniä kerran päivässä ja pari punttia olen saanut tehtyä. Jonkin verran tullut myös kirjoiteltua juttuja tonne uintievoluution puolelle sekä hommailtua kaikenlaista sekalaista. Nyt jonkin verran kova boogie päällä ja tuntuu että kaikki vapaa-aika menee jonkin projektin parissa. Liekö kalifornian reissulla ollut lataava vaikutus? Samaahan se on uinnissakin, välillä tuntuu että jaksaa mitä vaan kun joskus taas tuntuu ettei mikään onnistu. Kaikella tuntuu olevan tasapainonsa ja kokemuksella voin sanoa että yleensä kun homma rupee toimimaan hyvin kannattaa pakottaa itsensä ottamaan pari päivää löysemmin. Siis jos haluaa kulkemisen jatkuvan, moni ei tätä tee ja ihmettelee mihin se hyvä uintifiilis oikein hävisi.

Losissa

“Lomalla” kaliforniassa. Tulin Los Angelesiin käymään ensin kaverin luona. Sitten kävin katsomassa hieman jenkkitreeniä. Tietenkin tarjosin hieman apua ja päädyin puhumaan uinnista englanniksi kolme tuntia. Uintievoluution teesit kiinnostaa näkojään ympäri maailman. Nyt joko Malibuun tai Santa Monicaan bodysurffaan ja sitten nautiskeleen Los Angelesin meiningeistä.

                                     Kuuden tunnin ajamisen jälkeen Duck Confit maistui!!

Makoilua

Pitkä viikonloppu takana. Sain maanantainkin vapaata koulusta ja käytin sen tietenkin hyödyksi maksimaalisesti makoilemalla sängyssä. Tosin pari treeniä sain aikaiseksi. Kuulin juuri että pääsen jo kolmen viikon päästä kisailemaan 50 rintaa paikallisessa age group kisassa. Koska olen suunnilleen samassa kunnossa kuin ennen MM-kisojakin on seuraavan kolmen viikon treenin suunta siis selvä. Nopeutta!! Punttisalin puolella pysyttelen kuitenkin perusvoiman puolella ja sitten 4-5päivää ennen kisoja lopetan sen kokonaan. On muuten taas hieno huomata että vaikka aikamoista vapautta tuli otettua niin treeniin kuin elämäntapaan MM-kisojen jälkeen niin kondis ei ole hävinnyt minnekkään. Kai se on pitkän uran tuomia hyötyjä. Toisaalta auttaa paljon kun olen päästänyt irti ajatuksesta että mun tarvis olla kunnossa mihinkään muuhun kuin kilpailemiseen, liian moni aikuisuimari tuhlaa aikaansa tullakseen paremmaksi treenaajaksi. Tässä lajissa on kysymys kilpailemisesta, ihan sama jaksaako uida kaksi treeniä päivässä jos pystyy uimaan kovempaa kuin muut!

Kivusta

Treenit on alkaneet luistaa todella hyvin ja yksi hyvä oppimiskokemuskin saatiin. Jokaisessa treenissä olen yrittänyt pitää mielessä spesifisyyden ja yrittäny uida ainakin jotain niillä vauhdeilla joita kisoissa tulen tarvitsemaan. Eilen alkoi alaselkään taas sattumaan ja pystyin jättämään treenit kesken n. 5min uimisen jälkeen. Olin hyvin ylpeä itsestäni. Olen meinaan joskus kamppaillut saman kivun kanssa monta viikkoa ja todennäköisesti tuhonnut omaa tekniikkaani huonompaan suuntaan. Eli vihdoin olen jotain oppinut!

Kipu on kaikkein tehokkain opettaja. Jos joku liike sattuu keho oppii nopeasti kiertämään kivun tai välttämään voimantuottoa siinä. Kaikki tapahtuu automaattisesti ja on myös todennäköistä että väärä liikemalli jää “päälle” senkin jälkeen kun kipu on lakannut. On siis ensiarvoisen tärkeää, että uimarit eivät ikinä ui jos johonkin sattuu. Tietenkin lihakset voivat olla kipeät esim. voimaharjoittelun jälkeen jolloin urheilija yleensä pystyy säilyttämään tekniikkansa, mutta ylenmääräistä lihaskipua ja jumia tulisi myös välttää koska jumisilla lihaksilla uiminen eroaa kuitenkin hyvin paljon kilpailuissa tarvittavasta herkkyydestä (eli harjoitellaan tekniikalla jota ei sitten käytetä kisoissa...). Jos lihaskivut ovat jatkuvia oheisharjoittelun jälkeen on syytä tarkistaa ohjelmointia ja katsoa sallitaanko uimarin keholle riittävä palautuminen ja adaptaatio liikkeisiin.

Treeni

Eka ohjelmoitu treeni takana. Täytyy sanoa että se kuuluisa jet lagi ei paljon painanut ja olin suorastaan yllättynyt kuinka hyvin kulki. Kirjoitan nyt koko ohjelman tähän, mutta muistakaa että ohjelmassa ei ollut mitään maagista, mutta pyrin jokaisella altaanmitalla tekemään jotain tavoitteideni eteen. Itseasiassa koko treeni oli kirjoitettu taululle täysin erilailla mutta ottamalla treenin rungon käyttöön ja luomalla siitä jotain yksilöityä voi kuka tahansa saada enemmän irti harjoittelustaan.

16x50 joka neljännessä nopeus vu/pu, muuten aina 15m vesisuhde treeniä+vu josta max vu käännös+ su ilman ptk--->jalat mukaan

400 (25delf veden alla+25 3cyc vu+3cyc su+25ru ptk selällään+25 3cyc vu+3cyc su)

2x200 (25scul ru+25ru ptk veden alla+10m su ptk+5m vesisuhde+10m su)

4x100 (25pu 100pace+25 ihan mitä vaan)

8x50 (2x 25ru veden alla+10m delf sel+15su 2x25delf veden alla+25vu 400pace hypox)

8x25 (20m ru max+5m hengen kasaamista) t. 5-15s

Aikaa meni 57min mutta se todellakin riitti!!

Kotona

Nyt on päästy vihdoin tänne ameriikan puolelle! Oli aika uskomaton fiilis saapua koneella lämpöön, tuntui kodilta. Eilen sitten pieni uinti löytötavara uikkareilla kun oma laukku ei sitten saapunutkaan. Muistakaahan kaikki uimarit aina pakata kisa ja treenikamat käsimatkatavaroihin kun lähdette ulkomaille. Siitä sitten muuttamaan uuteen kämppään aivan uimahallin viereen. Pieni yksiö ja aikalailla kaikki herkut valmiina, ei tartte lähteä Ikeaan ostoksille. Naapurina muuten toimii Swimming Worldin toimisto josta mm. kuvataan heidän netti “morning” showta. Joten onneksi ei tarvi olla uinti-ihmisistä erossa treenien välilläkään. Heräilin neljältä ja rupesin purkaan omia kamoja ja aikalailla siistin näköiseksi sain paikan. 

Nyt Athletic Training orientaatioon ja sitten koko viikonloppu lepoa. Jos tulee treenattua on se lähinnä jet lagin poistamista varten. Mutta maanantaina pistetään sitten iso vaihde päälle ja kohti ens kesää!!

Reeniä

Treenit on aloiteltu MM-kisojen jäljiltä nyt kun sain Eetun uintileiritkin pidettyä. Hauskaa oli taas leireillä ja uskon että saimme ainakin joitain ideoita annettua uimareille! Tiistaina sitten aloitin tietenkin maastaveto puntilla jotta saisin mahdollisimman huonon olon aikaiseksi mahdollisimman nopeasti. Oikeasti olen onnistunut suhteellisen pehmeästi aloittamaan treenit, ja salillakin olen välttänyt isoimmat painot. Uimassa olen käynyt kerran (tätä kirjoittaessa olen lähdössä toisiin uintitreeneihin) ja eilen tein sen virheen että kävin juoksemassa 6x200m suhteellisen kovaa, tarkoitus oli vetää 9x200 mutta kuudennen jälkeen tunsin aavistuksen kipua oikeassa reidessä ja se riitti keskeytykseen. Tuo tulee olemaan yksi kauden teemoja, niin monta kertaa olen puskenut kipua vastaan ja myöhemmin sitä katunut että nyt yritän ottaa pienimmätkin ongelmat huomioon ja yrittää muokata treeniä jos ongelmia syntyy.

Nyt muuten tämä blogi muuttuu täysin oman uintini seuraajaksi ja kaikki valmennus ym. Jutut tulen kirjoittelemaan uintievoluutio.com sivustolle. Joten ei muuta kun sitä seuraamaan jos ne jutut kiinnostaa.

Rentoutta

Leiri on sujunut hyvin, olen saanut treenit tehtyä niinkuin olen halunnut ja missään vaiheessa en ole tarpeettomasti “testannut” omaa kuntoa vaikka houkutus siihen on suuri. Starttia olen pyrkinyt parantamaan, mutta tämän aamun jälkeen jätän sen täysin ajauksen tasolle enkä pyri ainakaan mekaanisesti muuttamaan mitään. Epävarmuus alkaa hiipiä mieleen, mutta kuten aikaisempina vuosina en ole yrittänyt nostattaa omaa itsetuntoani muistuttamalla itseäni hyvistä treenisarjoista, kuinka paljon olen harjoitellut tai siitä että kyllä se lepo auttaa. Olen korvannut sen välinpitämättömyydellä. Heti kun treeni on ohi pyrin olemaan analysoimatta sitä sen enempää (uskokaa että pystyn löytämään niin positiivisia kuin negatiivisia asioita loputtomasti) vaan siirryn tekemään jotain muuta. Nyt olen jonkin verran opiskellut solubiologiaa, katsellut leffoja ja iltaisin lukenut Jo Nesbota. Uinti käy mielessä mutta pyrin aktiivisesti poistaa sen ajatuksista enkä tehdä päivittäisiä juttuja sitä palvellen, vaan siksi että just nyt tuntuu hyvältä tehdä tätä. Harvemmin kuitenkaan pääsee espanjaan ilmatteeks “lomalle”. Katotaan kuinka käy ja onnistunko menemään myös kisasuoritukseen löysin rantein, kehoni kyllä osaa uida 50m rintaa kovaa varsinkin jos en anna oman mielen tulla tielle.

Herkistely juttua

Oma herkistelyni perustuu tällä hetkellä oikeastaan viiteen perusjuttuun. Näitä on mahdotonta pistää tärkeyjärjestykseen, enkä missään nimessä näe että ne toimisivat muiden ihmisten ohjenuorana joskin ehkä tästäkin löytyy jotain juttuja harkintaan muillekkin:

1.) “Kehitä ja lepää”. En sinänsä usko herkistelyllä olevan mitään maagisia vaikutuksia, vaan kyseessä on vain jakso jolloin lisääntynyt lepo mahdollistaa a) täydellisen superkompensaation edellisestä harjoituskaudesta, b) tekemisen ohjaamisen pelkästään kilpailusuoritusta tukevaksi, jolloin tietyttyjen perusominaisuuksien tasojen annetaan laskea kilpailuominaisuuksien kustannuksella. Yleisesti jos en ole varma lähteekö kulkemaan lepään lisää, suorituskykyä ei yksinkertaisesti voi kasvattaa näin lähellä kilpailuja merkittävästi. Toisaalta taas kaikki treenini sisältävät jonkun ns. kehittävän sarjan, jos en sellaista jollekkin päivälle keksi pidän lepopäivän. Ylläpitävät treenit ovat turhia. Pyrin olemaan parempi ainakin jossain kilpailupäivään asti.

2.) “Spesifisyys ennen kaikkea”. Molempien kisalajieni pääominaisuus on nopeus. Kaikki kestävyysharjoittelu heikentää sitä. Joten en tee kestävyysharjoittelua. Hieman liioitellusti sanottu, mutta kaikki aerobinen liikunta rajoittuu alku- ja loppuverryttelyyn joita niitäkin teen minimaalisesti. Kestävyysominaisuuksien ylläpitäminen on kuitenkin paljon helpompaa kuin yleisesti luullaan, ainakin itselläni. Senkun tekee yhden tai kaksi “nopeus”intervallia viikossa ja homma toimii ja spesifi kestävyys jopa paranee nopeuskestävyyden ohessa. Jos kestävyyskapasitteettia on kehitetty tarpeeksi kauden aikana ei se sieltä häviä edes muutamassa kuukaudessa. Harjoitukseni voivat siis uinnin kulttuurissa vaikuttaa äärimmäisen lyhyiltä. Harvemmin uin yli kilometriä yhdessä treenissä. Hiemanhan tämä itseänikin pelottaa mutta ainakin viimeiset kaksi vuotta on toiminut.

3.) “Yksityiskohdat”. Jatkan yksityikohtien hiomista aivan kisasuorituksen alkuun asti. Käytän lähinnä mielikuvaharjoittelua osana allasharjoittelua ja yritän käskyttää erilaisilla fiiliksillä liikeratojani globaalisti parempaan suuntaan. Usein musta tuntuu että olen vain “herkistelyn” jälkeen valmis muuttamaan pikkuasioita joihin olen keskittynyt koko harjoituskauden, liekö sitten hermoston palautumisen takia tai psykologisista syistä, sitä en tiedä.

4.) “Rentous”. Joskus aikaisemmin tämä oli iso ongelma. Tällä hetkellä näen että myös kilpailuvalmistautumisen aikana tulisi elää täysin normaalia elämää, mutta toisalta lisätä niiden asioiden tekemistä josta nauttii ja joka pitää mielen tyhjänä turhasta uinnin ajattelusta. Nykyään pyrin stressaamaan mahdollisimman vähän kilpailusuorituksesta ja menen kisapaikalle enemmän tai vähemmän mieli tyhjänä minkäännäköisistä ennakkoasetuksista.

5.) “Psykologinen valmius”. Kaiken tekemisen kuuluisi pönkittää omaa itseluottamusta ja treeneissä pyrin ohjaamaan huomiota niihin tekijöihin jotka sujuvat hyvin. Vältän aikojen ottamista ja mittaamista yleensä (koska niissä on riskinä tuntea epäonnistuneensa vaikka todellisuudessa uinti itsessään oli positiivinen) ja keskityn aina asioihin joihin voin vaikuttaa sekä yleisesti fiilikseen. Muistutan myös itseäni tasaisin väliajoin siitä että harjoitusaltaassa ei tarvitse tuntua samalta kuin kisoissa ja heikot suoritukset eivät tarkoita heikkoja kilpailuja. Kaksikin kuukautta sitten uidut loistosarjat ovat edelleen kehossa, kysymys on vain siitä kuinka ne saadaan ulos. Itseasiassa uskon että sisälläni on maailmanennätys, kysymys on vain siitä millaisella harjoittelulla ja valmistautumisella saan sen ulos!

Matkustelua

Nyt Kazanista saatujen kokemusten jälkeen olen miettinyt paljon niitä syitä miksi uin ja kilpailen edelleen ja kuinka ihmiset useimmiten mieltävät urheilijan elämää. Jopa urheilijat sortuvat (esim. minä) näkemään vain oman tuloksen eivätkä käsitä kuinka etuoikeutetussa asemassa ovat. Kuinka moni saa matkusta kymmeniä tai satoja päiviä ympäri maailmaa, kokea muiden ihmisten ihailua ja tehdä juuri sitä mitä haluaa, eli treenata ja kisailla. Jotkut ovat jopa valmiita maksamaan sinulle rahaa siitä! Edelleen haluan olla maailman nopein rintauimari, mutta omilla ehdoillani. Haluan nähdä kaupungit, tutustua uusiin ihmisiin, tutkia urheilua matkoillani ja yleisesti nauttia siitä mihinkä olen päässyt. Olen treenannut vuosia saavuttaakseni aseman jossa minun ei tarvitse käydä kesätöissä ja saan kesällä matkustaa kuukauden putkeen mitä hienoimmissa paikoissa. Tämä itsessään on minusta jo kova saavutus ja olen äärimmäisen onnellinen että saan edelleen tehdä jotain mistä lapsena haaveilin. 

Nuorempana en osannut nauttia mistään muusta kuin hyvistä tuloksista, mulle oli ihan sama tapahtuiko se suomessa tai kiinassa, mutta en kyennyt näkemään muuta kuin voittamisen ja siihen “optimaalisen” valmistautumisen tärkeänä. Siksi onnistuminen olikin varmaan vaikeaa. Nyt kun koen onnistuneeni jo päästessäni kisoihin (mua saa kutsua kisaturistiksi) on paljon helpompaa tehdä huipputulos rennolla tavalla ja samalla nauttia kaikesta siitä mitä koen matkan aikana. Pelkkä kilpailujen tulos ei varmista mulle onnistunutta matkaa vaan matkan kokonaisuus. Sinänsä ihan sama kuinka oma laji menee mutta on upeaa olla uudessa kulttuurissa ja kisata maailman muiden huippujen kanssa. Se riittää jo motivoimaan seuraavaksi kaudeksi. Tämä tietenkin on juuri vastakkainen ajattelu kuin mitä varsinkin media vaatii urheilijoilta. Itse ainakin tällä hetkellä näen “täydellisen keskittymisen”, kunnianhimon jms. melkoisena myyttinä. Totta kai kaikki haluaa voittaa, mutta voiko se olla kaiken tekemisen perustana?

Universiade video blog 1

http://www.youtube.com/watch?v=f0n06I3JOXU&feature=c4-overview&list=UUtjrkasvfqTRsMCYxBkh2Gg

SM-videoblogia!!

Noni,

saatiin tämäki homma alkuun.

Linkeistä videot!!

SM-videoblogi 1

http://www.youtube.com/watch?v=evFT__lvP8I&feature=youtu.be

SM-videoblogi 2

http://www.youtube.com/watch?v=de5Iez2qgz0&feature=youtu.be

Vertailua

Eilen IKU:ssa katselemassa nuorten uintia. Suomen uinnilla menee hyvin, uusia nuoria tulossa paljon ja taso kovenee jatkuvasti eteenpäin. Kävin muutaman ihan hyvän keskustelun kisojen aikana ja pariin kertaan sivuttiin USA:n uintia ja sitä kuinka meillä suomessa varsinkin mediassa viljellään suomalaisen uinnin heikkoutta ja verrataan sitä esim. USA:seen uintiin. Vertailussa tietenkin unohtuu se että USA:lla on ainakin kotisivujensa mukaan yli 300 000 uimaria (ja masters uimareilla on oma liitto…), valmis yliopisto systeemi jossa aikuisurheilijat voivat jatkaa uraansa, varmasti isommat sponsorimarkkinat, rahapalkintoja jne. jne. Heillä siis systeemi tukee ehkä parhaiten maailmassa menestystä. Siitäkin huolimatta Suomessa on kymmenkunta uimaria jotka ainakin meneillä olevissa USA:n MM-kisojen karsinnoissa uisivat finaalitasolle! Mielestäni tämä on iso osoitus siitä että meillä on jotain tehty oikein. Vastaavasti USA:ssa tuhotaan uskomattomia lahjakkuuksia mieletön määrä vuosittain. Tasapäistävä harjoittelu, lajikulttuuri (tässä monia juttuja kuten liian kova harjoittelu ennen yliopistoa), liian korkea taso jne. koituvat amerikkalaisten uimarien kohtaloksi. Varsinkin kun katsoo USA:n nuorten mestaruuskisojen tasoa ei voi kuin ihmetellä mihin ne kymmenet alle 2.20 200m rinulistit katoavat parissa vuodessa, vaikka suurella todennäköisyydellä jatkavat uintia yliopistoissa hyvin ammattimaisella tasolla? Suomessa yksilöllinen valmennus, uimari- valmentajaparit ja pitkät valmennussuhteet taas todella usein mahdollistavat kehittymisen vielä aikuistumisen jälkeenkin. Ei ruveta matkiin muita vaan kehitetään niitä vahvuuksia mitä meillä jo on!

Ohjelmista

On jotenkin viime aikoina tuntunut kohtuu turhalta kirjoitella omia ohjelmiaan tänne kun muutakaan asiaa ei ole juuri ollut. Niissä kun ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Senkun olen yrittänyt totuttaa hermostoani ei pituisilla matkoilla kilpailuvauhtiin. Välillä pidemmillä tauoilla, välillä lyhyllä sarjoilla ja vice versa. Välillä sitä näkee ja kuulee minkälaista harjoittelua jotkut maailman huiput tekevät tai yleensäkin minkälaista harjoittelun kuuluisi olla. Näitä juttuhan on mielenkiintoista lukea, mutta valitettavan harvoin ne oikeasti kertovat ihan oikeasti miksi joku henkilö menestyy tai ei menesty uintikilpailuissa. Pyörää on vaikea keksiä uudestaan ja kaikkien tulisi pyrkiä etsimään oma tapansa harjoitella kohti huippusuoritusta. Valitettavasti tämä tapa tulee muuttumaan matkan varrella hyvin usein ja vielä radikaalisti. Itseasiassa kehohan reagoi ja adaptoituu ympäristön stressitekijöiden muuttumiseen ja liian pitkään samanlaisena jatkuva harjoittelu menettää tehoaan väistämättä. Pieniä asioita voi aina muutella treenistä treeniin ja välillä pitää muuttaa koko suuntausta, mikä on tietenkin vaikeaa jos on vaikka julistanut voluumiharjoittelun ilosanomaa tai pitänyt Dave Saloa jumalana. Yksilöllisyys on tietenkin toinen asia mikä vaikuttaa harjoitusohjelman tehokkuuteen, joku pystyy saamaan kehitysärsykkeen puolen tunnin treenillä päivässä kun toinen joutuu treenaamaan viisi tuntia päästäkseen edes hieman eteenpäin. Muistakaa että olemme sisältä yhtä paljon tai jopa enemmän erilaisia kuin ulkoa! Tiede on hyvä informaation antaja, mutta perustuu loppujen lopuksi yleistyksiin ja keskiarvoihin. Väittäisin urheilun todellisten huippunimien sijoittuvan Gaussin käyrän ääripäihin. Kuinka monta uintilahjakkuutta olemmekaan menettäneet yrittäessämme pakottaa näitä lahjakkuuksia ”suurimalle osalle” sopivaan treeniohjelmaan.

Samalla pitää muistaa ettei harjoitussuunnitelmissa tai yksittäisissä harjoituksissa ole mitään mystistä, kaikki riippuu toteutuksesta ja kuinka uimari on pystynyt yhdistämään ne tulevan kilpailusuorituksen parantamiseen. Yhden treenin vaikutusta on vaikea arvioida ja huomioon pitäisi ottaa niin moni asia (lähtien aivokemiasta hormonivasteisiin, psykologiseen tilaan jne..) että vain urheilija itse voi tietää oliko homma kehittävää vai ei. Itse en ainakaan lähde väittämään kellekkään huippusprintterille että 8km kelailu altaassa ei ehkä ole se kovin asia nopeuden kannalta jos urheilija itse kokee sen olevan avainasia hänen menestykselleen. Tieto siitä että on pystynyt kurittamaan itseänsä maksimaalisesti voi olla hänelle juuri se juttu mitä tarvitsee huippusuorituksen tekemiseen ja jos homma toimii ja kehitystä tulee niin antaa tulla.

Lisäksi esittäisin kysymyksen onko harjoittelulla kuitenkaan niin isoa merkitystä kuin olemme ajatelleet? Vai onko se lähinnä vaikuttamassa johonkin muuhun tekijään joka sitten antaa sen huippusuorituskyvyn? En lähde kiistämään maksimihapenottokyvyn kehittämisen tarpeellisuutta tai sitä etteikö hyvän tekniikan opettelemiseksi vaadita tuhansia ja taas tuhansia tunteja. Mutta ehkä suurin osa treenistä onkin vain itsensä etsimistä ja sen viestin välittämistä keholle että ”Olet valmis, olet kunnossa, voit antaa itsestäsi kaiken ulos”? En tiedä, mutta välillä tuntuu että jokin muukin asia kuin vain puhdas fysiikan/mielen kehitys on nopean uinnin taustalla.