keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tiede vs. taide


Vielä seminaari previkkaa…

Tieteellä on paikkansa urheilussa ja tiettyjä tieteellisiä ”periaatteita” kannattaa pitää valmennusfilosofiansa perusteena (spesifisyys, energiantuottojärjestelmät jne..). Lisäksi urheilufysiologian, biomekaniikan jne. tietämys luo pohjaa omalle ajattelulle ja auttaa suurien kokonaisuuksien hahmottamisessa ja sitten omannäköisen valmennuksen luomisessa. Kuitenkaan koko valmennustaan ei voi pohjustaa yksin tieteen varaan. Yksittäisen urheilijan harjoittelussa tieteelliset ”faktat” joko toimivat tai ovat toimimatta. Laboratorio olosuhteissa tehdyt yleistykset eivät vain yksinkertaisesti ole täysin siirrettävissä yksittäisen urheilijan kehitykseen. Varsinkin huippu-urheilijat ovat ainutlaatuisia ja heitä on myös kohdeltava niin. Urheilijoilla ei ole nykyaikana aikana varaa odottaa jonkun todistavan että heidän harjoittelunsa toimii. Itse asiassa juuri menestyvät urheilijat antavat yhden syyn tutkijoille tutkia uusia harjoittelumenetelmiä. Jos jokin kuulostaa edes jonkin verran järkevältä ja perustellulta sitä kannattaa kokeilla. Samaan aikaan mitään mikä ei tunnu toimivan (mutu ja testaus) ei kannata jatkaa vaikka kuinka ”Urheilufysiologian perusteet” kirja kertoisi sen välttämättömyydestä kyseisessä urheilulajissa.

Kuule lisää täällä!

Ja sitten omasta treenistä:

Aivan huikea päivä eilen, ensin aamulla loikka treeni jossa kolmella loikalla rupeaa 8 metrin (juu tiedän, on heikkoa..) raja lähenemään. Siitä 25minsan läpiveto treeni altaassa ja iltapäivästä 40 starttia Mäkelänrinteen uimahallissa. Melken pari tuntia siihen meni, mutta sain hermostoa tottumaan uusiin startti palleihin ja parhaat startit tuli treenin loppuvaiheilla. Tuli muuten jännästi vasemman, eli sen jalan joka on takana korotuksella, jalkaholvi kipeäksi. Eli selvästi lihakset kaipaisi voimaa uutta starttia varten.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Lisää seminaari puhetta


Lisää seminaari pohdintoja mielessä.

Uuden ajan urheilija ei jää ongelmiensa kanssa odottamaan muiden korjaavan tilanteen hänen puolestaan. Valitettavasti juuri tähänhän meidät opetetaan; tee tämä harjoitus niin juokset nopeammin, opettele tämä ulkoa niin opit matematiikkaa ja sitten ota tämä pilleri niin oireet pysyvät kurissa. Uusi lähestymistapa olisi jotain tähän suuntaan; yritä löytää tästä harjoituksesta ne osat mitkä parantavat juoksusuoritustasi, tässä on matemaattinen ongelma oikeasta elämästä, yritä löytää keinoja sen ratkaisemiseksi ja sitten ota selvää sairaudesta ja kokeile kaikki tavat oireiden hillitsemiseksi tai sairauden parantamiseksi.
Mielestäni koko urheilu on ongelmanratkaisua ja aina uusien lähestymistapojen kokeilua jos asian vaikka voisi hoitaa paremmin ja vähemmällä vaivalla. Harjoittelu sinällään ei vielä tee kenestäkään parempaa jos se ei puutu niihin tekijöihin jotka rajoittavat huipputuloksen saavuttamista. Niin monta kertaa olen nähnyt urheilijan valittavan vaikka pahasta astmasta, allergiasta, liikunta- ja tukielimistön vammasta tjms. joka on selkeästi SE rajoittava tekijä urheilijan astumisessa uuteen suorituskykyyn. Asialle tehdään pinnallisesti jotain, mutta oikeasti ollaan huolissaan menetetyistä harjoitustunneista, kovista treeneistä jne. Jos sulla on astma kestävyysurheilijana KAIKKI huomio pitää laittaa sen parantamiseen. Tietenkin harjoitellaan, mutta senkin harjoittelun pitää nivoutua päätavoitteen eli astmasta eroon pääsyn ympärille. Ensimmäiseksi täytyy tietenkin uskoa että astmasta voi päästä eroon. Sen jälkeen voikin kokeilla kaikkea erikseen ja samaan aikaan.

Nyt yksinkertaistan ja otan mulle tutusta lajista esimerkin. Uimari häviää startissa ja käännöksissä yli metrin kansainvälisille kilpakumppaneilleen (uimarit huom. Tämä yleensä tarkoittaa 2-3m radan toisessa päässä..). Kausisuunnitelmassa lukee kisakuukaudelle ”startin kehittämistä”. Ensimmäiset 16 viikkoa kaudesta tietenkin haetaan aerobista kuntoa, viimeistellään nopeutta ja punttisalillakin progressiot tehdään ”oppikirjasta” aloittaen hypertrofiasta päätyen nopeusvoimaan. No, yleensä startti ja käännökset ovat edelleen metrin jäljessä seuraavissa kisoissa. Mitä jos jokaisen 20 viikon aikana yhtenä pääteemana olisikin startin parannus. Luodaan testipatteri jolla voidaan testata ominaisuuden kehittyminen ja sen jälkeen kokeillaan 3-6 viikon jaksoissa erilaisia lähestymistapoja parantaa ponnistusvoimaa. Muut ominaisuudet pysyvät kyllä yllä oikeanlaisella treenillä mutta selkeästi suoritusta rajoittavaan tekijään puututaan ja sitä lähdetään kehittämään ihan oikeasti. Ei ole mitään mitä harjoittelukauden TÄYTYY sisältää paitsi mielellään kehitystä.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Valmennusseminaari


Olen alle kahden viikon päästä puhumassa uuden ajan valmennusseminaarissa aiheesta ”Mikä se uuden ajan urheilija oikein on?” Ajattelin hieman ruveta avaamaan tännekin mistä oikein pitäisi seminaarissa höpistä. Paljon vanhoja asioita ja muilta kopioituja juttuja, kuten aina, mutta eiköhän jokainen saa jotain irti mun luennosta. Joten kaikki paikalle ja linkki vielä kertaalleen tästä.

Nyt ja varsinkin tulevaisuudessa urheilija tulee ottamaan enemmän vastuuta itsestään. Varsinkin internet tarjoaa niin paljon informaatiota jonka käyttämättä jättäminen omaan valmistautumiseen olisi suorastaan tyhmää. Pelkästään valmentajan, asiantuntijoiden, liiton jne. kuunteleminen ei ole enää ainoa asia minkä avulla urheilija voi liikkua eteenpäin omassa tietämyksessään ja harjoittelussaan. Itse asiassa urheilija voi viikonlopun nettisurffailun jälkeen omata enemmän teoria tietoa vaikka voimaharjoittelusta kuin moni valmentaja!  Juuri innostus omaa lajiaan ja sen harjoittelua kohtaan on aina ollut yksi ratkaiseva tekijä menestykseen, mutta nyt kun kaikki informaatio on ulottuvillamme se on sitä vielä enemmän.  Totta kai osa infosta on laadullisesti heikompaa tai jopa huonoa, mutta uuden ajan valmentaja osaakin olla urheilijan tukena ja ikään kuin kritiikkinä urheilijan oppimille asioille. Tämä tietenkin vaatii nykyaikaista avoimuutta valmentajalta jossa ”totuuksia” ei ole ja kaikesta täytyy olla valmis keskustelemaan.  Omat kantansa täytyy pystyä perustelemaan hyvillä argumenteilla ilman sortumista auktoriteetin käyttöön.

Valmiita, maagisia kausisuunnitelmia ei ole, kaikkia asioita voi aina parantaa, vaikka päivittäin. Siksi urheilijan (ja valmentajan) on päivittäin yritettävä luoda jotain uutta maailmaan. Pelkkä muiden seuraaminen ja kopiointi epäonnistuu (lähes) aina. Urheilua voisikin verrata taidemaalaukseen jossa taiteilija (urheilija) pyrkii jokaisessa teoksessaan parhaimpaansa, saa kritiikkiä yleisöltä (valmentaja) ja pyrkii sen jälkeen parantamaan seuraavaa teostaan. Yleisön kritiikki vaikuttaa kyllä seuraavan teoksen tekemiseen, mutta taiteilija pysyy aina uskollisena omalle tyylilleen ja odottaa että yleisö löytää hänen ainutlaatuisuutensa ja tukee sitä. Samalla taiteilija ei koskaan lopeta kehittymistään (eikä saavuta täydellisyyttä) joka voi välillä tarkoittaa epäonnistuneita kokeiluja, mutta lopulta taiteilija on löytänyt oman polkunsa joka tuottaa tulosta ennakoitavasti ja varmasti.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Viro ottelu


Eestissä tuli käytyä. Ihmeen heikkoa suorittamista koko viikonloppu tuloksellisesti, mutta onneksi onnistuin muissa tavoitteissa vähintäänkin tyydyttävästi. 100ru siis 1.03,8, 50ru 29,4 ja 200ru huikeat 2.28 J Mutta kaikki noi pidemmät uinnit kiristy selkeesti loppua kohden ja 50m ennen olin tarkotuksella kahvilla liian kauan ja hoidin valmistautumisen muutenkin puolivillaisesti. Ideana oli koittaa saada kisasuoritus tulemaan ulos niin rutiinilla kuin mahdollista, ilman sen suurempia valmisteluja. Jostain syystä aika ei todellakaan korreloinut tunteen kanssa siinä uinnissa tosin videolta selkeästi näkyi kuinka jumista homma loppujen lopuksi oli. Muutenhan reissu oli mukava ja oli kiva matkustaa varmasti isoimman uintijoukkueen kanssa mun uran aikana. Ei muuta tällä kertaa, huomenna taas reenaan!

torstai 23. toukokuuta 2013

Eestiin


Treenit sujuneet kohtuu hyvin viime päivityksen jälkeen. Samaan aikaan myös muut kiireet ovat painaneet päälle ja selkeesti on joutunut kääntään voluumia pikkusen pienemmälle. Olen saanut kohtuu hyvin pidettyä yksityistunteja ja palaute niistä on ollut mahtava. Toki tiedänkin vahvuuteni olevan valmennuksessa lähinnä yksilön kanssa toimimisessa ja sanoisin että yksi suurimpia iloja maailmassa mulle on nähdä jonkun kehittyvän uimarina yhden tunnin aikana enemmän kun monet luulevat että on mahdollista. Yhtä hienoa on nähdä lapsen tai aikuisen oppivan luottamaan veteen ensimmäistä kertaa elämässä muutaman simppelin treenin jälkeen. Joten ei muuta kun viestiä uintievo@gmail.com tai puhelua 044-5222350 jos yksilöidyt tunnit kiinnostaa.

Nyt matkalla Eesti otteluun. Kisat pidetään Tallinassa ja jälleen kerran tarkoituksena olisi saada 100metrillä se viimeinen 20metriä toimimaan ja 50m löytää vieläkin rennompi ote kisan lähestymiseen. Uin lauantaina myös 200metriä jossa haluan löytää oikein kunnon kirivaihteen viimeiselle vinstalle. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Primal move


Perjantain loistavan grilli sään jälkeen otin lauantain käytännössä vapaata, mitä nyt kävin nopeesti heilumassa salin puolella. Olen taas pitkästä aikaa ottanut ohjelmaan penkkiä, mikä tietysti lämmittää tällaisen sisäisen penkkihauis pellen mieltä. Painothan nyt ei tietysti isot ole, mutta onhan tuokin oikein tehtynä aika kokonaisvaltainen liike, siihen kun liittää leuat mukaan niin eipä juuri muuta tarvi yläropalle tehdä (toki teen, älkää pelästykö..).

Tänään sit aamun erikoisuutena Primal Move kurssi Jukka Mäennenän opissa, porukkaa ei liikaa ollut joten sai opetella liikkeitä rauhallisessa ympäristössä, lisää hommasta voi lukea Jukan blogista:

Jokanen joka on mun kanssa hengannut tietää että olen pelkän liikuntamuodon nimestä kohtuu mehuissani ja homma vastasi sitä mitä odotinkin. Käytiin läpi kehitysbiologian kannalta tärkeitä liikkeitä ja pyrittiin saamaan kehoa yhdistettyä tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Kurssin jälkeisessä uinnissa huomasinkin että sain siirrettyä voimaa eritavalla lantiosta X-linjassa (=vasemman puolen lantio siirtää tehoa oikeaan käteen ja vice versa) todennäköisesti siksi että olkapääni pysyivät huomattavasti paremmin ”kehossa kiinni” ja paketissa sen sijaan että hartiat olisivat nousseet korviin. Eli pidetään liikkeitä ohjelmassa.
Tesoman uimahallissa kävin sitten vetään poreamme treenin eli:
4x
3x22-25m ru, ru, pu maxt 1-3min
5-10min poreammeessa

Aivan loistotreenin sain taas aikaiseksi ja sain kehut treenikaveri Lauri Leinoseltakin: ”Miehellä ei paljon ylimääräistä uinnissa ole”.  Tuohon olen omassa tekniikassani pyrkinytkin.