Lisää seminaari pohdintoja mielessä.
Uuden ajan urheilija ei jää ongelmiensa kanssa odottamaan
muiden korjaavan tilanteen hänen puolestaan. Valitettavasti juuri tähänhän
meidät opetetaan; tee tämä harjoitus niin juokset nopeammin, opettele tämä
ulkoa niin opit matematiikkaa ja sitten ota tämä pilleri niin oireet pysyvät
kurissa. Uusi lähestymistapa olisi jotain tähän suuntaan; yritä löytää tästä
harjoituksesta ne osat mitkä parantavat juoksusuoritustasi, tässä on
matemaattinen ongelma oikeasta elämästä, yritä löytää keinoja sen ratkaisemiseksi
ja sitten ota selvää sairaudesta ja kokeile kaikki tavat oireiden
hillitsemiseksi tai sairauden parantamiseksi.
Mielestäni koko urheilu on ongelmanratkaisua ja aina uusien
lähestymistapojen kokeilua jos asian vaikka voisi hoitaa paremmin ja vähemmällä
vaivalla. Harjoittelu sinällään ei vielä tee kenestäkään parempaa jos se ei
puutu niihin tekijöihin jotka rajoittavat huipputuloksen saavuttamista. Niin
monta kertaa olen nähnyt urheilijan valittavan vaikka pahasta astmasta,
allergiasta, liikunta- ja tukielimistön vammasta tjms. joka on selkeästi SE
rajoittava tekijä urheilijan astumisessa uuteen suorituskykyyn. Asialle tehdään
pinnallisesti jotain, mutta oikeasti ollaan huolissaan menetetyistä
harjoitustunneista, kovista treeneistä jne. Jos sulla on astma kestävyysurheilijana
KAIKKI huomio pitää laittaa sen parantamiseen. Tietenkin harjoitellaan, mutta
senkin harjoittelun pitää nivoutua päätavoitteen eli astmasta eroon pääsyn
ympärille. Ensimmäiseksi täytyy tietenkin uskoa että astmasta voi päästä eroon.
Sen jälkeen voikin kokeilla kaikkea erikseen ja samaan aikaan.
Nyt yksinkertaistan ja otan mulle tutusta lajista esimerkin.
Uimari häviää startissa ja käännöksissä yli metrin kansainvälisille
kilpakumppaneilleen (uimarit huom. Tämä yleensä tarkoittaa 2-3m radan toisessa
päässä..). Kausisuunnitelmassa lukee kisakuukaudelle ”startin kehittämistä”.
Ensimmäiset 16 viikkoa kaudesta tietenkin haetaan aerobista kuntoa,
viimeistellään nopeutta ja punttisalillakin progressiot tehdään ”oppikirjasta”
aloittaen hypertrofiasta päätyen nopeusvoimaan. No, yleensä startti ja
käännökset ovat edelleen metrin jäljessä seuraavissa kisoissa. Mitä jos
jokaisen 20 viikon aikana yhtenä pääteemana olisikin startin parannus. Luodaan
testipatteri jolla voidaan testata ominaisuuden kehittyminen ja sen jälkeen
kokeillaan 3-6 viikon jaksoissa erilaisia lähestymistapoja parantaa
ponnistusvoimaa. Muut ominaisuudet pysyvät kyllä yllä oikeanlaisella treenillä
mutta selkeästi suoritusta rajoittavaan tekijään puututaan ja sitä lähdetään
kehittämään ihan oikeasti. Ei ole mitään mitä harjoittelukauden TÄYTYY sisältää
paitsi mielellään kehitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti