Valmennusseminaari

Olen alle kahden viikon päästä puhumassa uuden ajan valmennusseminaarissa aiheesta ”Mikä se uuden ajan urheilija oikein on?” Ajattelin hieman ruveta avaamaan tännekin mistä oikein pitäisi seminaarissa höpistä. Paljon vanhoja asioita ja muilta kopioituja juttuja, kuten aina, mutta eiköhän jokainen saa jotain irti mun luennosta. Joten kaikki paikalle ja linkki vielä kertaalleen tästä.

Nyt ja varsinkin tulevaisuudessa urheilija tulee ottamaan enemmän vastuuta itsestään. Varsinkin internet tarjoaa niin paljon informaatiota jonka käyttämättä jättäminen omaan valmistautumiseen olisi suorastaan tyhmää. Pelkästään valmentajan, asiantuntijoiden, liiton jne. kuunteleminen ei ole enää ainoa asia minkä avulla urheilija voi liikkua eteenpäin omassa tietämyksessään ja harjoittelussaan. Itse asiassa urheilija voi viikonlopun nettisurffailun jälkeen omata enemmän teoria tietoa vaikka voimaharjoittelusta kuin moni valmentaja!  Juuri innostus omaa lajiaan ja sen harjoittelua kohtaan on aina ollut yksi ratkaiseva tekijä menestykseen, mutta nyt kun kaikki informaatio on ulottuvillamme se on sitä vielä enemmän.  Totta kai osa infosta on laadullisesti heikompaa tai jopa huonoa, mutta uuden ajan valmentaja osaakin olla urheilijan tukena ja ikään kuin kritiikkinä urheilijan oppimille asioille. Tämä tietenkin vaatii nykyaikaista avoimuutta valmentajalta jossa ”totuuksia” ei ole ja kaikesta täytyy olla valmis keskustelemaan.  Omat kantansa täytyy pystyä perustelemaan hyvillä argumenteilla ilman sortumista auktoriteetin käyttöön.

Valmiita, maagisia kausisuunnitelmia ei ole, kaikkia asioita voi aina parantaa, vaikka päivittäin. Siksi urheilijan (ja valmentajan) on päivittäin yritettävä luoda jotain uutta maailmaan. Pelkkä muiden seuraaminen ja kopiointi epäonnistuu (lähes) aina. Urheilua voisikin verrata taidemaalaukseen jossa taiteilija (urheilija) pyrkii jokaisessa teoksessaan parhaimpaansa, saa kritiikkiä yleisöltä (valmentaja) ja pyrkii sen jälkeen parantamaan seuraavaa teostaan. Yleisön kritiikki vaikuttaa kyllä seuraavan teoksen tekemiseen, mutta taiteilija pysyy aina uskollisena omalle tyylilleen ja odottaa että yleisö löytää hänen ainutlaatuisuutensa ja tukee sitä. Samalla taiteilija ei koskaan lopeta kehittymistään (eikä saavuta täydellisyyttä) joka voi välillä tarkoittaa epäonnistuneita kokeiluja, mutta lopulta taiteilija on löytänyt oman polkunsa joka tuottaa tulosta ennakoitavasti ja varmasti.