Vielä seminaari previkkaa…
Tieteellä on paikkansa urheilussa ja tiettyjä tieteellisiä ”periaatteita”
kannattaa pitää valmennusfilosofiansa perusteena (spesifisyys,
energiantuottojärjestelmät jne..). Lisäksi urheilufysiologian, biomekaniikan
jne. tietämys luo pohjaa omalle ajattelulle ja auttaa suurien kokonaisuuksien
hahmottamisessa ja sitten omannäköisen valmennuksen luomisessa. Kuitenkaan koko
valmennustaan ei voi pohjustaa yksin tieteen varaan. Yksittäisen urheilijan
harjoittelussa tieteelliset ”faktat” joko toimivat tai ovat toimimatta.
Laboratorio olosuhteissa tehdyt yleistykset eivät vain yksinkertaisesti ole
täysin siirrettävissä yksittäisen urheilijan kehitykseen. Varsinkin
huippu-urheilijat ovat ainutlaatuisia ja heitä on myös kohdeltava niin.
Urheilijoilla ei ole nykyaikana aikana varaa odottaa jonkun todistavan että
heidän harjoittelunsa toimii. Itse asiassa juuri menestyvät urheilijat antavat
yhden syyn tutkijoille tutkia uusia harjoittelumenetelmiä. Jos jokin kuulostaa
edes jonkin verran järkevältä ja perustellulta sitä kannattaa kokeilla. Samaan
aikaan mitään mikä ei tunnu toimivan (mutu ja testaus) ei kannata jatkaa vaikka
kuinka ”Urheilufysiologian perusteet” kirja kertoisi sen välttämättömyydestä
kyseisessä urheilulajissa.
Kuule lisää täällä!
Kuule lisää täällä!
Ja sitten omasta treenistä:
Aivan huikea päivä eilen, ensin aamulla loikka treeni jossa
kolmella loikalla rupeaa 8 metrin (juu tiedän, on heikkoa..) raja lähenemään.
Siitä 25minsan läpiveto treeni altaassa ja iltapäivästä 40 starttia Mäkelänrinteen
uimahallissa. Melken pari tuntia siihen meni, mutta sain hermostoa tottumaan uusiin
startti palleihin ja parhaat startit tuli treenin loppuvaiheilla. Tuli muuten
jännästi vasemman, eli sen jalan joka on takana korotuksella, jalkaholvi
kipeäksi. Eli selvästi lihakset kaipaisi voimaa uutta starttia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti