Aamupalalla

Söin äskön aamiaista nuoremman uimarin kanssa joka kysy miksi tulen vuosi vuodelta nopeammaksi, vaikka vanhenen? Vastasin tietenkin tyylilleni uskollisesti että yli 25-vuotiaana huomaat kuinka voimatasot, kestävyys ja liikkuvus vain paranevat automaattisesti :)  Jäin kuitenkin pohtimaan oikeita syitä siihen miksi tunnen että olen vasta nyt oppinut treenaamaan tai oikeastaan ylipäätään elämään. Tajusin että niitä syitä on satoja ja niiden selittäminen on täysin mahdotonta useimmille ennen kuin he ITSE sen kokevat (vaikka välillä sitä blogeissani yritän tehdä). Nuorena sitä luulee tekevänsä (ja tietävänsä) oikeita asioita ja valitettavasti uinnin kulttuurissa myös valmentajat painottavat aivan väärien asioiden tärkeyttä. Pikku hiljaa kokemuksen kautta sitä huomaakin mitkä asiat ovat OIKEASTI tärkeitä ja mikä tekeminen johtaa kehitykseen. Näen vahvasti että uimarit jotka rupeavat valmentamaan liian nuorena (esim. heti lukion jälkeen) eivät ole ikinä todellisuudessa kokeneet mikä oikeasti kehittää uimaria ja näin ollen heidän valmennusfilosofiansa noudattaa useimmiten valmiiksi pakattua jenkeiltä ja venäläisiltä matkittua mallia. Ja se toki toimii, mutta on hyvä pitää mielessä että maailmanennätysten kehittyessä meidän tulee tehdä jotain erilailla.

 On usein helppo katsoa kriittisesti monien treeniä koska on itse kokeillut samaa ja tietää lopputuloksen valmiiksi (tosin ihmiset reagoi eri tavalla). Samalla kuitenkin on ymmärrettävä että harjoittelu on koetteva itse ja pikku hiljaa sitä löytää keinot itselle nopeampaan uintiin. Virheet on koettava itse ja muiden mielipiteet eivät varmasti auta eteenpäin. Harmillisesti ihmiset vain lopettavat uinnin liian aikaisin löytääkseen oman tapansa tehdä tulosta, siksi suomen uinnin tärkeimpiä asioita on saada ihmiset jatkamaan. Myös sen ymmärtäminen että jos kehitystä ei koeta on syy lähes aina vääränlaisessa harjoittelussa. Ei ole olemassa kausia jolloin kehitys “pysähtyy” ja jos on niin niitä ei pidä hyväksyä. Liian usein uimarit ja valmentajat piiloutuvat kilpailuvalmentautumisen tai “psykologian” taakse jos uintisuoritus ei parane. No nekin ovat osa sitä kehitystä!! Kyse ei ole pelkästään fysiologisten parametrien kehittämisestä.

Ei todellakaan ole olemassa “oikeaa harjoittelua” on vain hyviä ja huonoja ratkaisuja juuri tässä hetkessä. Kaikki mallit tulevat aina olemaan väärässä vaikka niiden pohtiminen onkin todella mukavaa. Ehkä siinä tiivistyy se miksi kehitykseni jatkuu.