torstai 10. tammikuuta 2013

Jäähyväisrundi



Nyt se on sitten alkanut, viimeinen harjoitusputki kohti kaikkia rintauintimatkoja. Kakkos divarin NCAA:t uidaan 6-9. maaliskuuta ja tulevat olemaan viimeinen kerta kun edes ajattelen harjoituksissani 200m matkaa. 200 metriä on ollut mulle ikuinen taistelukumppani jonka saloja en ikinä pystynyt selvittämään, vaikka yritinkin sitä monta vuotta. Uhrasin sille monta tuhatta tuntia ja uintikilometriä ja kuitenkaan en koskaan löytänyt itelleni toimivaa tapaa saada taattuja tuloksia. Joskus meni hyvin ja joskus huonosti. Usein en löytänyt harjoittelustani mitään yhteyksiä tuloksiin, tuntui kuin kaikki olisi ollut säkästä kiinni. Edelleen rakastan sitä maitohappojen poltetta mikä viimeisellä vinstalla tuntuu ja erityisesti sitä näkyä kun muut eivät vain pysy perässä. Samaan aikaan vihasin harjoitella vuoden kisaa varten ja huomata että kehitys oli mennyt taaksepäin vaikka kaikki “oli kunnossa”. 

Odotan tulevaisuutta innolla. Sain maistaa sprintteri elämää tämän syksyn ja näen vielä monta vuotta edessäni sprintteri rinulistina. Yritän vielä kunnioittaa 200m rintauintia tekemällä kaikkeni jotta saan nousta palkintopallille tuulettamaan NCAA voittoa tietäen samalla että en enää koskaan ressaa siitä riittääkö kestävyyteni tai minkälainen vauhdinjako ja taktiikka tulisi kisaa varten luoda.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti