Taas loistava kisapäivä takana jonka aikana tajusin taas hieman enemmän uinnista. Vauhti suunnillee samanlaista kuin Husky Invitaniolseissa ja MM-kisoissa, ottaen huomioon että kisat uitiin ulkona ja suht. kylmässä (ilman sheivausta jne..). Myöskään valmistautuminen ei todellakaan ollut samanlainen näihin, keskiviikkona uin vielä kaksi kovaa treeniä ja perjantaina ennen lähtöä ehdin myöskin uida kovan “kynnys” sarjan ja kuusi vastusvetoa power rackilla. Mikä sitten mahdollisti nopeat tulokset jos psykologiset tekijät unohdetaan. Oikeestaan kysymys on; mikä muodostaa hyvän tuloksen kilpailuissa? Selvästi se ei ole fyysisestä valmiudesta kiinni. Itse lähtisin purkaan asiaa itse uintia katsomalla.
-olin 0,2-0,4s hitaampi jokaiseen 15m pintautumiseen kuin MM-kisoissa
-uinti oli huomattavasti nopeampaa. Miksi?
-olin selkeästi enemmän “kiinni” vedessä etenkin ei-propulsiivisissa vaiheissa
-johtuen metabolisen energian vähemmästä tarjonnasta (olin väsynyt) pään ja hartianseudun liike oli huomattavasti enemmän rytmissä muun kehon kautta, toisin sanoen en yrittänyt pakottaa 2.tukivaihetta eteenpäin väkisin
-joululomalla kehittämäni teoria rintauinnin potkuun selkeästi toimii, en mene siihen syvemmin mutta selkeästi se pieni minulle tyypillinen push syklin korkeimmassa vaiheessa oli pienempi ja jalat toimivat paremmin loppuun asti paremmasta mekaanisesta hyötysuhteesta johtuen
-kyynerpää on kipuillut hyvin paljon koko joulun ajan ja olen joutunut kehittämään itseäni pois hyperextension tavoistani.. Tuloksena pyöreämpi ja laajemmalta alueelta lähtevä käsiveto impulssi
-treenit pitkällä radalla ovat kehittäneet minulle luonnollisempaa rytmiä kun ei ole tarvinut hahmottaa vetopituutta käännöksien mukaan ja nyt säkällä lähes kaikki käännökset onnistuivat
jne..
Asioihin on aina syynsä. Pistin muutaman tässä paperille että itsekin ne muistan vastaisuudessa. Kuitenkin suurin syy yllättäviin hyviin tuloksiin on psykologiassa. Liin isot ambitiot ja paineet estävät keskittymästä suoritukseen välinpitämättömästi ajatuksella “teen parhaani ja katso mihin se riittää”. Tuohan on urheilutoimittajien pelkäämä lause, mutta ainakin kohdallani yritän ohjata ajatteluani enemmän tuohon suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti