Päivitystä

Tässä on viime blogista vierähtäny hieman aikaa. Työ, treenit ja varsinkin olympialaiset ovat vieneet liikaa keskittymiskykyä. Olen pystynyt treenaamaan hyvin, keskimäärin neljä punttia ja 4-5uintia viikossa joka mielestäni on jo paljon. Salilla olen keskittynyt hieman pidempiin sarjoihin (eli massaan ja tasapainoiseen kehoon) ja uintitreeneissä vain ja ainoastaan nopeuteen. Tänään rupesin miettiin kuinka ennen loman jälkeen alkoi muiden uimareiden tavoin ”pohjien” luominen pitkillä hidasvauhtisilla uinneilla ja jopa juoksulenkeillä. Muistan joskus juosseeni jopa 2,5 tunnin lenkkejä aamutreenien päätteeksi sen toiveeksi että uintisuoritus kehittyisi. Joku viisaampi voi oikaista, mutta eikö suurin kehittyminen saada nimenomaan aikaan täyslevon jälkeen? Miksi tämä adaptaatioikkuna kannattaisi tuhlata johonkin millä ei ole mitään tekemistä itse uintikilpailuiden kanssa? Nyt olen tehnyt kaiken päinvastoin. Yritän kehittää vain ja ainoastaan nopeutta. Fiiliksestä riippuen uin joko pidempiä tai lyhyempiä vetoja yleensä pitkällä tauolla. Katotaan miten vaikuttaa, mutta ainakin uskon tämän olevan järkevämpi lähestymistapa minulle ja uinti tuntuu aivan loistavalta!!

Samalla pitää kertoa että onnistuin hajottamaan polveni tossa pari viikkoa sitten. Ensin epäilin että kierukka on revenny ja joudun leikkaukseen, onneksi magneettikuvissa ilmeni vain luuturvotusta ja nestettä polvessa. Oli muuten kumma juttu paljonko paremmalta polvi tuntui heti kun olin diagnoosin saanut. Joka tapauksessa pystyin siirtämään ajatukset heti siihen mitä voin nyt tehdä maksimoidakseni kehityksen. Soitin heti Palmusen Jannelle ja kerroin että nyt tarvitaan ylävartalospesilisaatio-ohjelma salille ainakin muutamaksi viikoksi ja kuinka nyt täytyy laittaa aiemmin keväällä olleen oikean olkapään voimatasot vasemman kanssa balanssiin. Samalla aloin miettimään keinoja parantaa rintauinnin käsivetoa uintitreeneissä ja kuinka yleensä pystyisin treenamaan kässäreitä ilman että se vaikuttaisi uinnin kokonaisrytmiin. Ainakin yritin ottaa ongelman positiivisena asiana joka antaisi minulle mahdollisuuden kehittyä yläkroppaani.

Omasta tapauksestani rupesin miettimään kuinka jokainen elämäntilanne tai ongelma tuo mukanaan ainakin jonkun positiivisen asian harjoitteluun. Jos et pysty treenaamaan kunnolla työn takia, ehkä se opettaa sinua harjoittelemaan tehokkaammin ja laadukkaammin sen ajan minkä altaaseen pääset. Jos olkapää on hajalla voit kehittää maailmanluokan potkut. Jos sairastut flunssaan ennen kisoja niin ainakin herkkyys ja nopeusominaisuudet ovat kohdallaan. Kaikki riippuu vain siitä kuinka asiaa katsoo ja mielestäni urheilijalla ei ole ikinä varaa vaipua epätoivoon. Samanlaisia vertauksia voi varmasti löytää siviilielämään.