Käännöksistä

Tuli taas katseltua uintia enemmän kuin kannattaisi viikonlopun aikana. Kiinnitin erityisesti huomiota amerikan yliopistouinnin tärkeimpiin tekijöihin eli käännöksiin, startteihin ja vedenalaiseen toimintaan (viides ja kuudes uintilaji). Suurimmaksi osaksi näen niin paljon heikkoa suorittamista näissä osa-alueissa että ajattelin hieman avata omaa ajattelutapaani.

Ensinnäkin on hyvä periaatteen tasolla ymmärtää että startti ja käännökset ovat erillinen laji uinnista ponnistuksen osalta. Uintiharjoittelu ei kehitä näihin tarvittavia ominaisuuksia ja osa harjoittelu ajasta tulee omistaa pelkästään ponnistusvoiman kehittämiselle. Tähän löytyy monia tapoja, mutta yleensä ottaen pitkät kuntopiirit, lenkit juosten ym. kannattaa rajoittaa aikalailla minimiin ja keskittyä nopeus- ja maksimivoimaan jos mielii voittaa muut käännöksissä. Käännöstekniikoita on monia, mutta perusperiaatteena on minimoida ylös ja alaspäin suuntautuva liike ja pyrkiä mahdollisimman pieneen “kerään” mahdollisimman nopeasti. Molemmissa käännöksissä tasapainon ohjaaminen alaspäin juuri ennen kosketusta helpottaa polvien tuomista lähelle kehoa. Pienin mahdollinen kerä kääntyessä mahdollistaa nopean jalkojen iskun seinään ja tämän nopeuden hyödyntäminen ponnistaessa tiputtaa ilmaisia sadasosia joka käännöksessä. Itse tykkään joustaa nilkoista reilusti ja kerätä elastista voimaa aivan kuin pudotushyppyä tehdessä, en ole varma onko se oikea tapa mutta itse ainakin tunnen sen toimivan. Puhuin juuri huippu vapari sprintterin kanssa joka kertoi ponnistavansa aivan varpailta koska tuntee hyödyntävänsä iskun seinään parhaiten näin. Oikea tapa löytyy kokeilemalla eri tapoja pelottomasti.

Ponnistuksessa oleellista on hyödyntää käsiä aivan kuin maksimivertikaalia tehdessä, vaatii hieman opettelua mutta avaa aivan uuden potentiaalin käännöksiin koska juuri kukaan ei sitä tee johtuen liiallisesta huomiosta “liukuasentoon”. Liukuasennossa kädet ovat vierekkäin ja keho on täysin suorassa ja mahdollisimman litteänä. Liika puristaminen ei auta, mutta liian rentonakaan ei saa olla, tämä välimaasto löytyy kokeilemalla mutta hyvä mielikuva on tanssija joka on juuri valmistautumassa liikeeseen. Pää ei missään tapauksessa saa olla käsien alapuolella vaan hauikset peittävät posket. Tämä hyvin yksinkertaisesti siksi että pään pitäminen alhaalla ohjaa kehoa alaspäin ja toimii isona vedenvastuksena. Käsien päällekkäin pitäminen aiheuttaa väistämättä rotaatiota ja epäsymmetriaa kehoon joka täytyy stabiloida mikäli haluaa kulkea suoraan. Etusormet vierekkäin voidaan kaikki energia ohjata vain eteenpäin menoon. Yleisesti ottaen ponnistus kannattaa suunnata mielummin lievästi alamäkeen kuin täysin suoraan, noste  auttaa kuitenkin uimarin pinnalle. 

Ponnistaminen ja liukuasento on tärkeätä niin jaardeilla kuin pitkällä radallakin, sillä on täysi fakta että kaikkien vauhti hidastuu välittömästi ponnistuksen jälkeen ja jatkaa hidastumistaan kohti seuraavaa päätyä. Eli mitä kovempi vauhti joka päädystä sitä suurempi vauhti myös uidessa.

Ensi kerralla delffareista.