Vuoden ensimmäiset viralliset kisat ohi. 9 starttia ja ehkä seitsemään olen tyytyväinen. Nyt vielä parin viikonlopun putki kisoja ennen kun voi alkaa herkisteleen MM-kisoja kohti. Kaikissa kisoissa on tavoitteena uida kovaa mahdollisimman huonoissa olosuhteissa. Treenaan tahallani “yli” pari päivää ennen kisoja ja valmistaudun edellisenä iltana tekemällä kunnon saliharjoituksen. Tämä vain todistaakseni itselle että olen kykeneväinen uimaan hyvän uinnin vaikka kuinka väsyneenä. Lisäksi haluan valmistaa itseäni kaikkiin mahdollisiin olosuhteisiin. Yritän vain hiljentää päähäni hyvin usein tulevat ajatukset siitä että olen väsynyt tai hapoilla ja vain keskittyä kisaan täysin samalla tavalla kuin aion keskittyä MM-kisoissakin. Jälleen kerran aikoihin tuijottaminen on täysin yhdentekevää kesken kauden kisoissa (niin kuin muuulloinkin) ja kaiken keskittymisen ja havannoinnin pitäisi liittyä siihen suoritukseen. Fysiologia vaihtelee päivästä toiseen ja ainoa asia mihin voit vaikuttaa on omat ajatukset ja tekeminen. Loppujen lopuksi AINA pystyy uimaan yllättävän kovaa jos ei vain ole itsensä tiellä.
Jenkkilän uintikulttuurissa (ja muuallakin) on jostain ihmeestä tullut ajatus siitä että jos ui liian kovaa kesken kauden on epäonnistuminen pääkisoissa taattu kun ei olla tarpeeksi jumissa. Esim. täällä jammereiden käyttö katsotaan lähes huijaamiseksi kesken kauden koska “on liian aikasta olla nopea”. Ei pysty ymmärtämään. Itsekin joudun puolustelemaan sitä että en anna muille edes mahdollisuutta koska käytän jammereita joka startissa. Omasta mielestä jokainen kisoissa tehty startti on mahtava tilaisuus harjoitella itse sitä kisasuoritusta mikä ei todellakaan ole mahdollista treeneissä. Itse haluan joka osa-alueen olevan mahdollisimman lähellä kauden päätapahtumaa ja oppia mikä olisi paras tapa valmistautua kilpailuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti