tiistai 28. toukokuuta 2013

Lisää seminaari puhetta


Lisää seminaari pohdintoja mielessä.

Uuden ajan urheilija ei jää ongelmiensa kanssa odottamaan muiden korjaavan tilanteen hänen puolestaan. Valitettavasti juuri tähänhän meidät opetetaan; tee tämä harjoitus niin juokset nopeammin, opettele tämä ulkoa niin opit matematiikkaa ja sitten ota tämä pilleri niin oireet pysyvät kurissa. Uusi lähestymistapa olisi jotain tähän suuntaan; yritä löytää tästä harjoituksesta ne osat mitkä parantavat juoksusuoritustasi, tässä on matemaattinen ongelma oikeasta elämästä, yritä löytää keinoja sen ratkaisemiseksi ja sitten ota selvää sairaudesta ja kokeile kaikki tavat oireiden hillitsemiseksi tai sairauden parantamiseksi.
Mielestäni koko urheilu on ongelmanratkaisua ja aina uusien lähestymistapojen kokeilua jos asian vaikka voisi hoitaa paremmin ja vähemmällä vaivalla. Harjoittelu sinällään ei vielä tee kenestäkään parempaa jos se ei puutu niihin tekijöihin jotka rajoittavat huipputuloksen saavuttamista. Niin monta kertaa olen nähnyt urheilijan valittavan vaikka pahasta astmasta, allergiasta, liikunta- ja tukielimistön vammasta tjms. joka on selkeästi SE rajoittava tekijä urheilijan astumisessa uuteen suorituskykyyn. Asialle tehdään pinnallisesti jotain, mutta oikeasti ollaan huolissaan menetetyistä harjoitustunneista, kovista treeneistä jne. Jos sulla on astma kestävyysurheilijana KAIKKI huomio pitää laittaa sen parantamiseen. Tietenkin harjoitellaan, mutta senkin harjoittelun pitää nivoutua päätavoitteen eli astmasta eroon pääsyn ympärille. Ensimmäiseksi täytyy tietenkin uskoa että astmasta voi päästä eroon. Sen jälkeen voikin kokeilla kaikkea erikseen ja samaan aikaan.

Nyt yksinkertaistan ja otan mulle tutusta lajista esimerkin. Uimari häviää startissa ja käännöksissä yli metrin kansainvälisille kilpakumppaneilleen (uimarit huom. Tämä yleensä tarkoittaa 2-3m radan toisessa päässä..). Kausisuunnitelmassa lukee kisakuukaudelle ”startin kehittämistä”. Ensimmäiset 16 viikkoa kaudesta tietenkin haetaan aerobista kuntoa, viimeistellään nopeutta ja punttisalillakin progressiot tehdään ”oppikirjasta” aloittaen hypertrofiasta päätyen nopeusvoimaan. No, yleensä startti ja käännökset ovat edelleen metrin jäljessä seuraavissa kisoissa. Mitä jos jokaisen 20 viikon aikana yhtenä pääteemana olisikin startin parannus. Luodaan testipatteri jolla voidaan testata ominaisuuden kehittyminen ja sen jälkeen kokeillaan 3-6 viikon jaksoissa erilaisia lähestymistapoja parantaa ponnistusvoimaa. Muut ominaisuudet pysyvät kyllä yllä oikeanlaisella treenillä mutta selkeästi suoritusta rajoittavaan tekijään puututaan ja sitä lähdetään kehittämään ihan oikeasti. Ei ole mitään mitä harjoittelukauden TÄYTYY sisältää paitsi mielellään kehitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti