Kelloista

Nyt kun SM-viimeistelyt ovat alkaneet ympäri suomea, haluaisin jakaa kokemuksiani ja ajatuksiani jokaisen valmentajan vakiokalusteesta; sekuntikellosta. Yleensä kelloa käytetään eniten juuri viimeistely vaiheessa kun kovien kisavauhtisten vetojen määrä lisääntyy ja uidaan murrettuja sarjoja joilla pyritään ennustamaan kilpailuaikoja. Kuitenkin hyvin harvoin näillä ajoilla on minkäänlaista korrelaatiota itse kisasuoritukseen. Jälleen kerran minusta tuntuu että urheilijat ja valmentajat rakentavat itselleen tarpeettomia rajoja. Mikään mitattu aika ei ennusta sitä mikä suorituskyky tulee kilpailuissa olemaan. Kenties 400 ja 1500 uimarit voivat hyötyä erilaisten uintifiilisten yhdistämisestä väliaikoihin mutta kaikki sen alle uitavat matkat sisältävät niin paljon muuta informaatiota jota uimarin on mahdollista kokea ja arvioida jos ulkoinen mittaaminen jätetään pois häiritsemästä. Suoritus saattaa esim. tuntua aivan loistavalta uimarista mutta jos valmentajan kello kertoo muuta, tämä häiritsee huomattavasti uimarin kykyä arvioida omaa suoritustaan sisäisten aistien avulla jotka kuitenkin ovat pääosassa kilpailusuorituksessa. Vastaavasti päinvastaisessa tilanteessa kello voi tuoda itsevarmuutta, mutta usein ”huonolta” tuntuneet huippuajat treeneissä eivät siirry kilpailualtaaseen, ja jälleen kerran aika olisi hyvä ilman kelloakin ja uimari voisi ehkä keskittyä vielä paremmin hyvän uintituntuman löytymiseen.

Toinen outo tapa uintipiireissä on kellottaa erilaisia matkoja kisaverryttelyssä. Uidaan esim. 3x50m ennen 200m matkoja ja pyritään löytämään oikea kilpailutaktiikka. Sarja voi olla juuri oikea fysiologisesti herättämään uimarin, mutta se on sitä ilman ulkoista mittariakin. Tavoite olisi kuitenkin päästä ikään kuin sisään kisasuoritukseen ja miettiä miltä uinnin tulisi tuntua matkan tietyissä vaiheissa. Useimmiten huippuajat verryttelyssä jostain syystä eivät tuota suoritusta joka olisi aikojen mukaan ollut mahdollinen. Ehkä uimarit alitajuntaisesti uivat pikemminkin hyvää aikaa verryttelysarjassa kuin rehellisesti yrittäisivät matkia kilpailusuorituksen rytmiä ja fiilistä? Vastaavasti huonot ajat voivat johtaa uimarin itsevarmuuden murenemiseen juuri ennen kauden päähetkeä. Niin usein olen aikaisemmin sortunut verryttelyaikojen perusteella uimaan kisani jo ennen varsinaista kisaa. Huippuajat saivat minut uimaan liian itsevarmasti koska kuvittelin olevani aivan mahtavassa kunnossa ja vastaavasti huonot ajat saivat minut epävarmaksi ja uimaan alta kykyjeni.

Miksi edes treeneissä yleensä pitää ottaa aikoja päivittäin? Asioiden mittaaminen usein johtaa uimarien mielikuvituksen rajoittamiseen jossa uusien asioiden kokeilu ja kehon kuuntelu jää välistä kun tavoitteena on enää ainoastaan saavuttaa mahdollisimman hyvä aika tai tietty vetomäärä jne.. Mielestäni uinnin päätarkoitus olisi kuitenkin löytää keinoja nopeampaan etenemiseen ja kehittää kykyä arvioida omaa tekemistään yksilöllisesti. Tietysti kellolla voidaan välillä varmistaa että kehityksen suunta pysyy oikeana (tätä varten ovat kilpailut), mutta tällöinkin jakaisin altaan osiin joista ei voisi päätellä kisasuorituksen suorituskykyä. Mittaisin esim. 5m lipuilta käännökseen ja siitä 35m. Näin tehdessä uimari ei asettaisi itselleen rajoja kilpailusuoritukseen vaikka huomaamalla että pystyy uimaan 50metrisiä vain 33sekuntiin kun kilpailutavoite vaatisi ylläpitämään 32sekunnin keskivauhtia. Kuitenkin allasta jakamalla voidaan taata että uimarin omat prosessit ovat vieneet hänen uintiansa eteenpäin. Ei se uintivauhdin mittaaminen m/s altaanmitan eri vaiheissa niin vaikeaakaan ole ja ainakin informaatio olisi täysin relevanttia kehityksen seuraamiseen. Toivon että SM-kisoissa nähdään uimareita ja valmentajia jotka eivät ole uineet kilpailuaan vielä treeni altaassa, vaan joukko uimareita jotka keskittyvät mahdollisimman hyvin tehtävään uintisuoritukseen jonka sivutuotteena on yleensä myös hyvä aika!