Mietintää

Urheilijana vuodet ovat kuluneet todella nopeasti ja tavallaan merkitsemättömästi. Joka vuosi on ollut lähes samanlainen. Helvetin kovaa treeniä ja herkistely jonka aikana kädet on ristitty ja toivottu kovaa aikaa. Yleensä sitä ei ole tullut vaikka kaikki parametrit niin ovat ennustaneetkin. Kuitenkin vuosien varrelta löytyy aivan huikeita suorituksia juuri kausilta kun hommaan on tullut jokin vastoinkäyminen. 2003 hajotin olkapääni ja olin käytännössä harjoittelematta 3 kuukauttaàparansin ennätyksiäni 100 ja 200m rintauinnissa neljä sekuntia. 2007 sairastelin putkeen varmaan 3-4 kuukautta ja nousin 50m rintauinnissa kansainväliselle tasolle. 2009 ensin sairastelin ja sitten riitelin valmentajan kanssa varmaan 6 kuukautta putkeen ja tuloksena oli SE 50m rintauinnissa. Tänä keväänä hajotin taas olkapääni ja vähensin treenivoluumia noin 75% ja tuloksena oli 6 vuotta vanhan ennätyksen rikkominen ja rutiini tuloksen vakiinnuttaminen 1.02,ala paikkeille 100m rintauinnissa. Uinnin historia on täynnä samanlaisia esimerkkejä ja tarinaan kuuluu se kuinka hurjat ”pohjat” mahdollistavat pitkien harjoitustaukojen jälkeiset huipputulokset. Keho ikään kuin antaa vihdoin luvan käyttää vuosien työn kisasuoritukseen. Tauon jälkeen on kuitenkin heti palattava isoihin treenimääriin koska muuten ”pohjat murtuvat” ja kapasiteetti koviin tuloksiin haihtuu. Varmasti tämä on osa totuutta mutta entä jos minunkin tapauksessani on niin että nämä epäonnistuneet kaudet ovat olleet ainoita hetkiä aikuisurallani jolloin olen kehittynyt? Trendi ainakin on aika selvä. Jokaisen ”huonon” kauden jälkeen olen aloittanut valmentajien kanssa uudelleen ”perustan” luomisen määrä harjoittelulla ja tulos on sen jälkeen aina heikentynyt huomattavasti.

Olen vihdoin tarpeeksi kypsä siihen että uskallan katsoa uraani taaksepäin ja päästä yli muiden syyttelystä ja negatiivisesta tunnelatauksesta liittyen epäonnistuneisiin vuosiin. Voin vain kylmästi todeta mitkä asiat ovat toimineet ja mitkä eivät, tehty mikä tehty. Kukaan ei pakottanut minua uimaan 15km päiviä, tein sen itse. Se olin minä joka ei tajunnut että 35 tunnin harjoitusviikot eivät varmasti kehitä minuutin suoritusta. Tunnen että kaikki tämä kokemus minkä olen urani varrella saanut, tulee auttamaan minua eteenpäin vuosien saatossa ja jakamaan kokemusta myös muille. En varmasti ole vielä näyttänyt lopullista osaamistani uintikansalle!