Omaa elämää

Aivan loistavat pari päivää taas ollut, eilen kävin tekemässä 2x2 kyykkyä ja leuanvetoa. Uintihaluja ei ollut parin päivän puristuksen jälkeen joten katsoin parhaaksi olla menemättä. Tänään sitten kävin opettelemassa kyykyn tekniikkaa ensi kautta varten Janne Palmusen opeissa. Antaa aina uutta toivoa kun näkee paljonko omissa suoritustekniikoissa on vielä parannettavaa,  ja oma opiskelu halu kasvaa kun saa kuunnella ihmistä joka todella tietää jotain ihmiskehosta. Siitä sitten muutaman tunnin lepo ja ajatushetki kun kirjailin ylös Jannen ohjeita kun ne vielä muistin ja altaille. Ennen uintia tuntui melko väsyneeltä ja päätin lähteä heti pois kun uinti tuntuisi edes jotenkin hyvältä. Ja hyvältähän se tuntui, aivan maaginen touch ja fiilis veteen. Sadan metrin verryttelyn jälkeen otin pari kovaa vetoa rennosti ja homma kulki. En tarvinnut aikoja, tiesin vain että olen valmis SM-kisoihin. Nyt ainoa este on jälleen se että uskallanko levätä tarpeeksi. Samalla mietin kuinka on mahdollista että tällä hetkellä pystyisin käytännössä kilpailemaan ilman minkäänlaista verryttelyä.

Näin kisojen kynnyksellä voisi ajatella mikä on verran tarkoitus niin treeneissä kuin kisoissakin. Jälleen kerran sillä mitä ui ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä miten sen ui. Verryttelyssä on tarkoitus valmistaa keho suoritukseen. Tämä tapahtuu erityisesti tarkistamalla miltä tuntuu ja muokkaamalla omaa tekemistä niin että vireystila, tekniikka ym. toimii päivän päätapahtumassa. Ensin kuivalla maalla voi tarkistaa liikeradat ja tarvittaessa avata ne (uinnissa harvemmin tarvitsee), veteen hypätessä voi aistia miltä vesi tuntuu tänään ympärillä, pystyykö tuntemaan sen virtaukset vai onko syytä kuluttaa aikaa uintiasennon ja flown löytämiseen. Pitääkö veto, tuntuuko että käsi pysyy paikallaan ja vartalo vain liikkuu sen ohitse? Tunteesta riippuen seuraavissa sarjoissa voi sisällyttää scullingia, erilaisia mielikuvia tai mitä vaan mikä auttaa. Käytännössä voi muodostaa vaikka paperille check listan ja käydä se läpi jokaisessa verryttelyssä ja etsiä asioita ja harjoitteita joiden avulla voi aina vetäistä rastin ruutuun jokaisen ominaisuuden kohdalle. Lisäksi tulisi opetella fiilistelemään kokonaiskuvaa omasta olosta fysiologisessa mielessä. Onko tarvetta nopeusvedoille, kynnysalueelle jne. Verryttely ei ole vain numeroita ja harjoitteita paperilla, se on aika itsetutkiskeluun ja psykologiseen valmistautumiseen kisaa tai pääsarjaa varten. Kannustan löytämään oman tavan verrytellä ja jalostamaan sitä aina parempaan suuntaan. Itse uin viimeistelytreeneissä verraa juuri niin kauan kunnes tunnen X-factorin. Jos se tuntuu 100m jälkeen niin hyväksyn sen. Joskus kuitenkin joudun hakemaan sitä useita kilometrejä mutta kuitenkin yritän löytää sen jutun jolla tiedän uinnin kulkevan.