Ohjelmista

On jotenkin viime aikoina tuntunut kohtuu turhalta kirjoitella omia ohjelmiaan tänne kun muutakaan asiaa ei ole juuri ollut. Niissä kun ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Senkun olen yrittänyt totuttaa hermostoani ei pituisilla matkoilla kilpailuvauhtiin. Välillä pidemmillä tauoilla, välillä lyhyllä sarjoilla ja vice versa. Välillä sitä näkee ja kuulee minkälaista harjoittelua jotkut maailman huiput tekevät tai yleensäkin minkälaista harjoittelun kuuluisi olla. Näitä juttuhan on mielenkiintoista lukea, mutta valitettavan harvoin ne oikeasti kertovat ihan oikeasti miksi joku henkilö menestyy tai ei menesty uintikilpailuissa. Pyörää on vaikea keksiä uudestaan ja kaikkien tulisi pyrkiä etsimään oma tapansa harjoitella kohti huippusuoritusta. Valitettavasti tämä tapa tulee muuttumaan matkan varrella hyvin usein ja vielä radikaalisti. Itseasiassa kehohan reagoi ja adaptoituu ympäristön stressitekijöiden muuttumiseen ja liian pitkään samanlaisena jatkuva harjoittelu menettää tehoaan väistämättä. Pieniä asioita voi aina muutella treenistä treeniin ja välillä pitää muuttaa koko suuntausta, mikä on tietenkin vaikeaa jos on vaikka julistanut voluumiharjoittelun ilosanomaa tai pitänyt Dave Saloa jumalana. Yksilöllisyys on tietenkin toinen asia mikä vaikuttaa harjoitusohjelman tehokkuuteen, joku pystyy saamaan kehitysärsykkeen puolen tunnin treenillä päivässä kun toinen joutuu treenaamaan viisi tuntia päästäkseen edes hieman eteenpäin. Muistakaa että olemme sisältä yhtä paljon tai jopa enemmän erilaisia kuin ulkoa! Tiede on hyvä informaation antaja, mutta perustuu loppujen lopuksi yleistyksiin ja keskiarvoihin. Väittäisin urheilun todellisten huippunimien sijoittuvan Gaussin käyrän ääripäihin. Kuinka monta uintilahjakkuutta olemmekaan menettäneet yrittäessämme pakottaa näitä lahjakkuuksia ”suurimalle osalle” sopivaan treeniohjelmaan.

Samalla pitää muistaa ettei harjoitussuunnitelmissa tai yksittäisissä harjoituksissa ole mitään mystistä, kaikki riippuu toteutuksesta ja kuinka uimari on pystynyt yhdistämään ne tulevan kilpailusuorituksen parantamiseen. Yhden treenin vaikutusta on vaikea arvioida ja huomioon pitäisi ottaa niin moni asia (lähtien aivokemiasta hormonivasteisiin, psykologiseen tilaan jne..) että vain urheilija itse voi tietää oliko homma kehittävää vai ei. Itse en ainakaan lähde väittämään kellekkään huippusprintterille että 8km kelailu altaassa ei ehkä ole se kovin asia nopeuden kannalta jos urheilija itse kokee sen olevan avainasia hänen menestykselleen. Tieto siitä että on pystynyt kurittamaan itseänsä maksimaalisesti voi olla hänelle juuri se juttu mitä tarvitsee huippusuorituksen tekemiseen ja jos homma toimii ja kehitystä tulee niin antaa tulla.

Lisäksi esittäisin kysymyksen onko harjoittelulla kuitenkaan niin isoa merkitystä kuin olemme ajatelleet? Vai onko se lähinnä vaikuttamassa johonkin muuhun tekijään joka sitten antaa sen huippusuorituskyvyn? En lähde kiistämään maksimihapenottokyvyn kehittämisen tarpeellisuutta tai sitä etteikö hyvän tekniikan opettelemiseksi vaadita tuhansia ja taas tuhansia tunteja. Mutta ehkä suurin osa treenistä onkin vain itsensä etsimistä ja sen viestin välittämistä keholle että ”Olet valmis, olet kunnossa, voit antaa itsestäsi kaiken ulos”? En tiedä, mutta välillä tuntuu että jokin muukin asia kuin vain puhdas fysiikan/mielen kehitys on nopean uinnin taustalla.