Noniin, 26v. tuli sitten täyteen eilen. Aika vanhaltahan tämä tuntuu mutta toisaalta jos muistelen tilannetta siihen mitä se oli esim. 18 tai 20v. täyttäessäni on asiat aika paljon paremmin. Ihan fyysisellä puolella olin paljon heikommalla tolalla. Paksusuolen tulehdukseen ja astmaan käytin päivittäin karmeita määriä lääkkeitä. Olkapäät olivat aivan hajalla ja polven kivut estivät mm. hyppimisen. Selkä oli siinä kunnossa että aina punttia tehdessä pelkäsin että jotain repee taas. Koko elämä oli pelkkää uintia täynnä ja määritin itseni täysin sen mukaan kuinka hyvin uin. Jos uin huonosti olin huono ihminen ja jos taas uin hyvin tunsin olevani kelvollinen elämään. Paineet oli valtavat kun ajattelin että uhoamalla pystyn itse suggestoimaan tekemään itseni enemmän töitä kuin kukaan muu maailmassa ja niin teinkin, tosin välillä oli vaikeaa nousta sängystä kun ei vaan jaksanut ainaisia 35 tunnin treeni viikkoja. Mikä on muuttunut? No ainakaan en syo mitään lääkkeitä mihinkään ja mihinkään ei satu. Pystyn treenaamaan juuri niinkuin haluan, ja tiedän että keho kestää jos en hölmöile. Olen ymmärtänyt että mulla on älyttomästi lahjoja vaikka mihin muuhunkin kuin uintiin ja sen kuinka paljon kykyjä uinti on antanut mulle vaikka en ole vielä sitä menestystä mitä haluan saavuttanutkaan. Koko elämä on mahdollisuuksia täynnä ja joka päivä tuntuu paremmalta kuin edellinen. Seuraava tavoite on että voin 30 vuotiaana kirjoittaa kuinka paljon paremmin asiat on kuin nyt ja uskon syvästi saavuttavani kaiken sen minkä haluankin, kaikki on minusta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti