Kämpän esittely joutuu nyt odottaan vähän aikaa, tavarat on hieman hukassa, siitäkin lisää myöhemmin. Tossa ryhmän uimareita heidän tavoitteistaan haastatellessa iski mieleen kuinka harvalla uimarilla tavoitteet on loppuun asti mietittyjä. Tavoite ajat on kyllä tehty, mutta se tie millä sinne päästään jää hieman epäselväksi. Se ei (aina) riitä että sanoo jonkun ajan ja sen jälkeen noudattaa valmentajan tekemää kausisuunnitelmaa ja treenaa “kovaa”. Edellisen kesän suoritus tulisi pyrkiä analysoimaan ja pilkkomaan osiin ja löytää ne kohdat mitä parantamalla suoritus mahdollisesti paranisi eniten. Sama asia uintitekniikan kanssa. Nykytekniikalla (video, still kuvat jne.) on helppo arvioida omaa tekniikkansa ja nähdä missä kohdissa parantamisen varaa löytyy. Analysoinnin jälkeen on helpompi rakentaa tie kuinka näitä ominaisuuksia voi kehittää järjestelmällisesti. Parhaimmillaan tämä tapahtuu yhdessä valmentajan kanssa, mutta aika reaaliteetit (esim. yksi valmentaja ja 25 uimaria) huomioiden tämä yleensä jää uimarin itsensä tehtäväksi.
Jälleen kerran parannettavat asiat ovat harvoin fyysisiä vaan liittyvät enemmän kilpailusuorituksen laadullisiin tekiöihin. Onneksi näitä voi harjoitella missä tahansa harjoitus ympäristössä ja filosofiassa. Ideana on vain tunnistaa ongelmat ja sen jälkeen puuttua niihin järjestelmällisellä tavalla. Esim. jos uimarin ongelmana on pintaantulot ja vauhdin säilyttäminen seinistä on sitä mahdollista hajoitella niin 10x400vu kelaus sarjassa kuin 4x25 nopeusharjoituksessa. Lisäksi voi alkaa tunnistaa niitä hetkiä jolloin keskittyminen valittuun laadulliseen tekijään heikkenee koska yleensä niihin hetkiin puuttuminen vaikuttaa eniten lopputulokseen. Täydellinen suoritus ei koskaan tule vahingossa, huolimatta siitä keskitytkö johonkin vai et kehosi oppii joka tapauksessa eniten toistetun mallin. Kyse on vain siitä oletko valmis ottamaan vastuun omasta harjoittelustasi. Ensi kerralla lisää omasta uintiin liittyvistä tavoitteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti