Olen nyt joutunut treenailemaan yksistäni ma,ke ja pe päivät työharjoittelun takia. Samoin kesällä treenailin suurimman osan ajasta yksistäni. Tiedän selkeästi että yksin treenatessa keskittymiseni on korkeammalla tasolla kuin ryhmässä treenatessa. Suurimmaksi osaksi tämä on tietenkin omaa syytä, mulla kun keskittyminen tuppaa olemaan muualla kuin itse uinnissa jos muita on ympärillä. Kaikki jotka on kokenu mun kanssa treenin tietää että mun on hyvin vaikea olla kettuilematta muille, puhua tyhmiä ja kiusaus kisailuun on aina läsnä. Itse koen että tarvitsen molempia lähestymistapoja treeneihin ja kumpikaan ei sinänsä ole toista parempi. Rupesin miettiin syitä tähän eroon ja yleensäkin sosiaalisia maskeja ja kuinka selkeesti ne näkyy mun ja muiden käyttäytymisessä. Selväähän on että kukaan ei ole koko ajan oma itsensä (jos sellaista onkaan..) ja olosuhteet, ihmiset, maa jne. vaikuttavat käyttäytymiseen ja jopa siihen miten näkee itse itsensä. Huomaan tämän hyvin kun puhun englantia muiden ulkomaalaisten kanssa, olen itsevarma kielitaidostani ja minulle luontainen ekstroverttisyys tulee esille. Amerikkalaisten kanssa puhuessani mietin sanojani paljon pidempään ja olen huomattavasti pidättäytyväiempi. Tämä käyttäytyminen ei todellakaan palvele minua mitenkään mutta jotenkin luontaisesti se tulee esille. Saman asian koen myös uinnissa. SM-kisoissa olen super itsevarma, rentoutunut ja puhelias joka suuntaan (myös edellämainittu treenikäyttäytyminen tulee esille..). Kansainvälisissä kisoissa taas joudun pakostakin olemaan enemmän sisäänpäin kääntynyt koska en tunne läheskään kaikkia kilpailijoita ja muutenkaan emme jaa samaa kieltä ja kulttuuria. Tunnen itseni myös hieman ujoksi, vaikka en todellakaan sitä ole, liekö sitten liiallista kovempien uimarien ihailua? Arvokisoissa olen enemmän “tosissaan” ainakin ulkopuolisille tarkkailijoille. Tulos on kuitenkin lähes aina huonompi ulkomailla kilpaillessa. Mietinkin että ehkä ulospäinsuuntautuneisuus on niin iso osa luonnettani että aina kun rupean esittään jotain muuta joudun pitämään niin ison osan itsestäni piilossa että se väkisinkin vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, ehkä jopa uintivauhtiin.
Haluan pystyä olemaan oma itseni aina ja kaikkialla, koska jotenkin musta tuntuu että toistuvat hyvät urheilusuoritukset ovat kuitenkin vain sen ilmentymä että on täysin varma itsestään ja itsessään(?). Ihan samalla tavalla kuin uinnissakin, huomioimalla omia käyttäytymismalleja voi asioihin puuttua ja yrittää muuttaa niitä positiivisempaan suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti