Tänään pelkkä aamutreeni jossa:
4x
25ru mentaali 1.25 100satasesta
25ru mentaali 2.25 100satasesta
25ru mentaali keskiosuus 50ru
50ru mentaali 100pace
Viimenen ylhäältä 30,3 joka on mulle treeneissä suorastaan erinomainen.
En halua olla ilkeä kellekkään, mutta tänään yksi uimari avautu mulle siitä että en ui samoja treenejä muiden kanssa ja en ansaitse menestystäni koska en treenaa tarpeeksi kovaa ja varsinkaan paljoa. Menin aika hiljaiseksi siitä että joku kehtaa tulla päin naamaa kertomaan, mutta toisaalta onhan tommonen virkistävää. Valitettavasti tiedän että urheilumaailmassa ja varsinkin uintimaailmassa vastaavaa ilmiötä esiintyy paljon. Jos joku “epämotivoitunu” voittaa muut niin automaattisesti häntä kutsutaan “lahjakkaaksi” eikä ikinä pystytä katsomaan syvemmälle niihin syihin miksi hän menestyy. Yleensä nämä “kovan työn tekijät” tuntevat että he ansaitsevat menestystä koska ainakin omasta mielestään treenaavat kovempaa ja enemmän kuin muut. Valmentajat ihailevat näitä uimareita ja kertovat kuinka kova työ joskus palkitaan ja vastaavasti parempia ja lahjakkaita uimareita ammutaan alas muistuttamalla kuinka paljon parempia he olisivat jos he treenaisivat kunnolla. Valitettavasti uinti tai varsinkaan elämä ei toimi näin. “Kova työ” ei ole yksi niistä ominaisuuksista joihin keho adaptoituu ja on sitä myöten valmiimpi uimaan kovaa kisoissa. Lisäksi “kova työ” liitetään ainakin uinnissa usein suureen määrään ja kipuun eikä niinkään siihen onko työ ollut laadukasta ja tarkoituksenmukaista. Itse ainakin mielummin teen treeneissä kaiken minkä voin kehittyäkseni ja jätän kaiken turhan muille. En pysty kaiken kokemani jälkeen enään arvostamaan “kovaa työtä”, arvostan vain tuloksia ja kehittymistä ja ainakin tietääkseni niistä kilpauinnissa on kyse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti